tiistai 14. heinäkuuta 2020

Tua Forsström: Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen

Kun kuuntelin Tua Forsströmiä viime syksyn Helsingin kirjamessuilla, hän sanoi käyvänsä teoksillaan usein vuoropuhelua jonkun toisen taiteilijan kanssa. Kokoelmassa Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen innoittajana on Andrei Tarkovski. Runoilija puhuttelee monessa runossa Tarkovskia suoraan, kunnioittavasti, Tarkovski ei ole sinä vaan Te.

Tarkovski on mielestäni yksi suurimmista elokuvaohjaajista. Hänen filmeistään pidän eniten Andrei Rublevista. Melkein samaan pääsee Stalker. Forsström viittaa molempiin, Stalkeriin enemmän. Kokoelman mottona on Andrei Tarkovskin isän Arseni Tarkovskin runo, jonka Stalker lausuu elokuvassa. Runon kaksi ensimmäistä säettä Kesä on mennyt/kuin huomaamatta antavat pohjan kokoelman runoille. Siihen palautuu myös toinen vahva ajatus. Forsströmin sanoin: Me uskomme helposti olevamme mennyttä. Lause on kahdessa runossa jopa täsmälleen samanlaisena.

Kokoelman osien välissä on lainauksia Stalkerin vaimon loppumonologista ja Tarkovskin kirjasta Vangittu aika. Joitakin runokuvia tulee suoraan elokuvista, esimerkiksi runossa Sisäpihan ruusuille pyryää lunta Andrei Rublevin alusta:

Siivet Te vaihdoitte ilmapalloon. Se oli avuton
köysistä ja riekaleista kyhätty luomus, muistan sen hyvin.

Kaikki runot eivät tietenkään ole suoraa vuoropuhelua Tarkovskin kanssa. Aiheita on muitakin, kuten hienossa runossa Sika Åsa Hellmanin veistos ”Kirken koskettama”. Myös kaksi rakkausrunoa on mukana. Tosin ne kertovat entisistä rakastetuista ja saivat lukijan hymyilemään. Ensimmäisen miehen kanssa Minä istuin keinutuolissa ja keinuin. Toisen miehen luona Minä istuin korituolissa ja natisin.

Osa runoista jäi minulle hämäriksi, mutta olin aivan ihastunut Tarkovski-vaikutteisiin.

Tua Forsström: Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen
Suomentanut Caj Westerberg
Tammi 1998, 45 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Efter att ha tillbringat en natt bland hästar 1997

6 kommenttia:

  1. Andrei Rublevia en muista nähneeni, Stalker kertoi toisen tarinan kuin Strugatskien romaani. Solaris on oikeastaan ainut suosikkini Tarkovskin elokuvista. Muistan tästä kokoelmasta lähinnä sen miten rotta kirskui. Joka tapauksessa siitä tykkäsin ihan riittämiin, kerran olen rotan tappanut ja muistan sen aina. Äitini tappoi kerran ison rotan silmieni edessä, senkin varmaan sisällytän sisäiseen filminauhaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Strugatskit olivat tekemässä Stalkerin käsikirjoitusta, mutta elokuva lienee lähinnä Tarkovskin luomus. Olen nähnyt myös Solariksen, pari kertaa, ja hyvähän sekin tietysti on.

      Poista
  2. Minä nukahdin kesken Andrei Rublevin, ihan elokuvateatterissa. Maineikas ohjaaja, mutta noin kävi minulle siitä huolimatta. Muistan elokuvasta jotenkin juhlallisen tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkovskin elokuvat vaativat katsojalta sopivan mielentilan. Väsynyt ei saa olla, silloin saattaa käydä niin kuin sinulle.

      Poista
  3. Tulin vaan huikkaamaan, että mun ehdoton Tarkovski-suosikki on Peili.

    Forsström taas on ihan kaikkein lemppareimpia runoilijoitani ja tämä lukemasi teos myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että pistäydyit! Minun täytyy tunnustaa, että en ole nähnyt Peiliä, enkä ole lukenut aiemmin Forsströmiä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.