Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja

Ranskalaisen sarjan päätymistä kirjana lukijoiden ulottuville voidaan pitää ihmeenä. Juutalainen kirjailija Irène Némirovsky kirjoitti sitä 1940-luvun alussa ranskalaisessa pikkukylässä, jonne hän perheineen oli paennut Pariisista. Hänet pidätettiin 13.7.1942 ja vietiin Auschwitziin, jossa hän kuoli 17.8.1942. Käsikirjoitus jäi matkalaukkuun, jota Némirovskyn tyttäret ja heidän hoitajansa kuljettivat mukanaan piilotellessaan natseilta. Vasta vuosikymmeniä sodan jälkeen  Némirovskyn tytär Denise löysi käsikirjoituksen. Hän oli luullut, että äidin muistikirja olisi ollut lähinnä päiväkirja.

Kirjassa on kaksi osaa, Myrsky kesäkuussa ja Dolce. Némirovskyn muistiinpanoista selviää, että hän oli suunnitellut teosta viisiosaiseksi, mutta hän ehti saada valmiiksi vain kaksi ensimmäistä osaa.

Myrsky kesäkuussa kertoo pariisilaisten kaoottisesta paosta kaupungista, kun saksalaisten joukot lähestyivät. Perheensä kanssa paennut, mutta sotimaan haluava nuori Hubert katseli pakolaisten virtaa ja ajatteli:

”Ihmiset… lauma vauhkoja ja pelokkaita eläimiä. [- -] Nämä ihmiset jotka kielsivät pakolaisilta vesilasillisen, vuoteen, jotka vaativat munista huimia hintoja, jotka pakkasivat autonsa täyteen laukkuja, paketteja, ruokaa, huonekalujakin, ja sanoivat väsymyksestä nääntyvälle äidille, Pariisista asti kävelleille lapsille: ”Ei mahdu kyytiin… näette kai ettei ole tilaa…””

Osassa Dolce ollaan kylässä, johon on majoitettu saksalaisia joukkoja. Miehitetyn maan asukkaat yrittävät selvitä kukin tavallaan. Jotkut heistä huomaavat saksalaisista, että "samanlaisia miehiä he ovat kuin muutkin". Tilalliset, joilla on ruokaa, piilottavat sitä. Varakreivitär varjelee maissin taimia, joita ei suostu myymään, ja on kiitollinen saksalaisista vartiosotilaista. Kauppiaat taas myyvät kaikkea mahdollista saksalaisille mahdollisimman kalliilla.  

Némirovsky näkee ihmisten ahneuden, itsekkyyden ja tekopyhyyden. Hänen ivansa ja halveksuntansa kohdistuu erityisesti hyvinvoivaan porvaristoon.  Kirjan kahdessa osassa esiintyy osittain samoja ihmisiä, ja heidän joukossaan on toki myös muista välittäviä ja huolehtivia. Loppuun liitetyistä kirjailijan muistiinpanoista näkyy, mitä suunnitelmia hänellä oli jatkossa nimenomaan noiden sympatiaa herättävien henkilöiden suhteen.

Kaikkein katkerinta luettavaa olivat liitteiden kirjeet, joita Némirovskyn aviomies Michel Epstein lähetti kustantajalle ja muille ihmisille, joiden uskoi voivan auttaa vaimonsa vapauttamisessa. Epsteinin kirjeistä näkyy selvästi, ettei hänellä ollut minkäänlaista käsitystä siitä, millaiseen paikkaan hänen vaimonsa oli joutunut. Hän kuoli itsekin myöhemmin keskitysleirissä.

Ranskalaisesta sarjasta ovat kirjoittaneet myös Suketus ja Omppu.

Irène Némirovsky: Ranskalainen sarja

Suomentanut Anna-Maija Viitanen

Gummerus 2005, 507 s.

Ranskankielinen alkuteos La Suite Française 2004

***********

Kirjan ensimmäinen lause on hyvin lyhyt, mutta tehokas ja odotuksia herättävä: ”Lämmintä, ajattelivat pariisilaiset.” Helmet-haasteessa sijoitan kirjan kohtaan 21. Pidät kirjan ensimmäisestä lauseesta.

Ranskalainen sarja sopii myös Jokken rauhan haasteeseen.