keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuukauden nobelisti Juan Ramón Jiménez: Platero y yo

Platero y yo on Juan Ramón Jiménezin tunnetuin teos. Se on suomennettu nimellä Harmo ja minä.

Jiménez oli kotoisin andalusialaisesta Moguerin kylästä, joka sijaitsee lähellä Huelvaa. Kirjassa Platero y yo hän kulkee kotiseudullaan aasinsa Plateron kanssa, jolle hän välillä puhelee. Jiménez oli runoilija. Platero y yo on proosateos, mutta sen tyyli on hyvin runollinen. Teksti on täynnä adjektiiveja ja huutomerkkejä. Monen luvun viimeinen virke on aforismi. Mitään varsinaista juonta ei ole, vaikka vuoden kulkua seurataankin pääsiäisestä seuraavan vuoden kevääseen.

Lyhyissä sivun tai puolentoista mittaisissa luvuissa saavat kuvauksensa kylän tapahtumat, ihmiset ja Andalusian luonto. Kylässä asustaa erikoisia tyyppejä kuten kiukkuinen pappi ja vanha eläinlääkäri, jolla ei ole hampaita ja jonka puheesta puuttuu siksi äänteitä. Lapset myyvät kärryistä hedelmiä, esimerkiksi aprikooseja, joiden pikkuinen myyjäpoika vajoaa omiin mietteisiinsä kunnes muistaa kajauttaa huudon ”¡Albéeerchigooo…!”. Runoilija ja Platero auttavat liian raskaan appelsiinikuorman kanssa kamppailevaa tyttöä ja hänen heikkoa aasiaan. Lapset ovat molempien sydäntä lähellä. Tuberkuloosin heikentämä tyttö pääsee kävelylle Plateron selässä. Kaikkein rakkain on pikkutyttö, joka kutsuu Plateroa kaikilla mahdollisilla hellittelynimillä, ”¡Platero! ¡Platerón! ¡Platerillo! ¡Platerete! ¡Platerucho!”. Mikä suru, kun tyttönen syksyllä kuolee.

Platero y yo on täynnä luonnon ylistystä. Runoilija pakenee ihmisten hälyä (varsinkin härkätaisteluja) yksinäisiin paikkoihin puiden varjoon ja kukkuloille. Hän ihastelee Andalusian auringon valoa ja haltioituu auringonlaskuista, joiden kuvaamiseen värit eivät tahdo riittää. Tummanpunainen, karmiini, violetti, lila, roosa, malva, smaragdi, kupari, kulta…

Joistakin hauskoista hetkistä huolimatta Platero y yo on tunnelmaltaan melankolinen. Siinä on kaipuuta, nostalgiaa, elämän tuskaa. Kotiseutu Moguer on surullisen ilon lähde (”manantial de triste alegría”).

Kirjasta on julkaistu kaksi versiota. Ensimmäinen vuodelta 1914 ilmestyi lapsille ja nuorille tarkoitetussa sarjassa. Jiménez ei ollut ajatellut kirjoittavansa varsinaisesti lapsille,  eikä hän valinnut itse kirjaan tulleita lukuja, vaan jätti valinnan julkaisijalle. Täydellinen laitos ilmestyi vuoden 1917 alussa. Minulla on tuo täydellinen laitos. Minusta Platero y yo ei tuntunut lastenkirjalta, vaikka tiesin, että sitä luetaan sellaisena. Lainasin suomennoksen kirjastosta. Se on tehty lyhyemmästä versiosta. Täydellisessä laitoksessa on 138 lukua, lyhyemmässä 69, ja luvut ovat aivan eri järjestyksessä kuin täydellisessä versiossa. Lukujen sisällöt kyllä vastaavat toisiaan.

Minulla olevassa laitoksessa on lisäksi pitkä johdanto, jossa käsitellään perusteellisesti kirjan filosofiaa sekä tekstin tyyliä. Luin johdannon tapani mukaan vasta luettuani ensin kirjan.

Suomennoksesta Harmo ja minä on kirjoitettu ainakin blogeissa Hurja Hassu Lukija ja Sheferijm.

Juan Ramón Jiménez: Platero y yo
Espasa Calpe 1991, 286 s. (sisältää johdannon 60 s.)
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1917

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.