Jaakko
Juteini. Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina kertoo juuri sen, mitä nimi
lupaa, mutta tietyt rajoitukset huomioon ottaen. Kirjoittaja Ojanen korostaa
moneen kertaan, että Juteinista on säilynyt hyvin vähän lähdeaineistoa. Siksi
tekstissä toistuvat sanat ehkä, kenties, saattoi, ja vastaavat. Siitä
huolimatta kokonaisuus on luotettavan tuntuinen kuvaus.
Jaakko Juteini (virallisesti Jacob
Judén) eli vuosina 1781−1855. Hän oli maatalon poika Hattulasta eli täysin
suomenkieliseltä seudulta. Hän sai taustaansa nähden hyvin harvinaisen
koulutuksen, joka alkoi Hämeenlinnan ruotsinkielisessä triviaalikoulussa ja
jatkui Turun akatemiassa. Juteini ei suorittanut yliopistotutkintoa, vaikka oli
akatemian kirjoissa kymmenen vuotta. Hän joutui kustantamaan opintonsa
toimimalla aina välillä kotiopettajana. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle
Juteini sai Viipurin maistraatin sihteerin viran, jossa hän pysyi eläkkeelle
jäämiseen saakka.
Juteinin esikoisteos on runokirja
Jak. Juteinin kirjoituksia I vuodelta
1810. Ojasen mukaan se on ensimmäinen suomenkielinen todellinen runokokoelma.
Juteini julkaisi paljon muutakin, jota voidaan sanoa ensimmäiseksi
suomenkielisessä kirjallisuudessa, esimerkiksi ensimmäisen novellin Nimipäivä ja ensimmäiset näytelmät Pila pahoista hengistä ja Perhekunta. Hän julkaisi myös
sananlaskuja, vitsikirjoja, saksasta käännettyjä kummitusjuttuja sekä asiatekstejä,
kuten ensimmäisen suomenkielisen opetusoppaan.
Ensimmäisessä runokirjassa oli
kantaaottavia valistusrunoja. Seuraavaksi Juteini siirtyi pitkiin eeppisiin
runoelmiin ja tuotannon loppuvaiheessa lyhyeen mietelyriikkaan. Jokainen
suomalainen – ainakin minun ikäiseni, nuoremmista en ole varma – tuntee yhden
Juteinin runon lauluna. Laulu Suomessa,
kieliasultaan nykyaikaistettuna versiona: Arvon mekin ansaitsemme/Suomen maassa
suuressa.
Ojasen mukaan Juteini piti
tehtävänään suomen kielen vaalimista ja edistämistä. Hän loi uusia sanoja,
esimerkkinä kirjapaino, ja kirjoitti suomen kieliopin, joka ei kuitenkaan
saavuttanut menestystä.
”Professori Kaisa Häkkisen mukaan Juteini ei ollut systemaattinen teoreetikko vaan käytännön kielimies ja soveltava kielentutkija, joka teki suuren työn suomen kielen kehittämiseksi aikana, jolloin kielentutkimus ja kirjakielen kehittäminen oli vasta alkuvaiheessa.”
Into Kustannusta voi kiittää
siitä, että se julkaisee mielenkiintoisia ja valistavia elämäkertoja, jollainen
Jaakko Juteininkin tarina on.
Eero Ojanen: Jaakko
Juteini
Into 2020, 230 s.
***********
Koska en tiennyt Jaakko Juteinista mitään ennen tämän kirjan lukemista, sijoitan sen Helmet-haasteessa kohtaan 18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirja.
Minusta olet hienosti poiminut Juteinin elon päävaiheet. Lukaisin joitain vuosia sitten aikaisemman teoksen, johon hänen tekstejään oli koottu, osa suomennettuja. Kotiopettajan toimet ovat varmaan olleet merkittäviä, taisi sattua sopiviin taloihin, joissa sivistyi opettaja itsekin. Hänestä taidettiin sittemmin käyttää nimitystä "Viipurin viisas".
VastaaPoista(Juteinin viran suhteen kannattaa tarkastaa sanajärjestys.)
Kiitos kommentista! En ole lukenut Juteinilta mitään, mutta sinäpä olet lukenut häntäkin. Juteini oli tosiaan kotiopettajana esimerkiksi Wredeillä ja varmasti hyötyi siitä monin tavoin.
Poista(Korjasin sanajärjestyksen. Olinpa ollut huolimaton oikolukija.)
Enpä minäkään tiennyt Juteinista mitään nimeä lukuunottamatta, vaikka hän on ollut tuollainen uranuurtaja. "Arvon mekin ansaitsemme" on tuttu, mutten ole yhdistänyt sitä Juteiniin. Kiva kun kerroit hänestä.
VastaaPoistaMinäkin lainasin tämän kirjan kirjastosta, jossa se oli nostettu suositeltujen kirjojen pöydälle, juuri siksi, etten tiennyt Juteinista ennestään mitään.
Poista