Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

Toinen postaukseni naistenviikkohaasteeseen on Suvi Aholan kirjasta Mitä Minna Canth todella sanoi? Se julkaistiin viime vuonna, jolloin oli kulunut 175 vuotta Minna Canthin syntymästä.

Ahola on paneutunut Minna Canthin kaunokirjalliseen tuotantoon, lehtikirjoituksiin ja kirjeisiin. Niistä hän on valinnut otteita seitsemän otsikon alle: Lapsuudesta, Rakkaudesta ja seksistä, Naisista ja miehistä, Köyhyydestä, Kirjoittamisesta, Uskosta ja epäilystä sekä Naiseudesta ja vanhenemisesta. Jokaista aihepiiriä Ahola taustoittaa omilla pohdinnoillaan.

Canth esitti mielipiteitään lehdissä, mutta käsitteli samoja asioita myös taiteellisessa tuotannossaan. Yksi esimerkki on näytelmä Työmiehen vaimo. Siinä Canth nosti näkyville vakavan epäkohdan naisen asemassa: aviomiehellä oli oikeus vaimon työansioihin. Näytelmä esitettiin vuonna 1885. Samana vuonna edellä mainittu oikeus kumottiin valtiopäivillä.

Rohkeista esiintuloistaan sekä realistisista näytelmistään ja novelleistaan Canth sai osakseen raakaakin arvostelua.

”Tuskin olen saanut iskun torjutuksi, niin toinen jo tulee. Tuskin uskallan enää kadulla liikkua ja käveleminen kuitenkin on minulle elämän ehto. Ihan veisivät polttoroviolle tai laittaisivat Siperiaan, jos vain voisivat. Kuvernööri Järnefelt on ristinyt minut »mädänneeksi toukaksi», antaa murhaavia katseita eikä tervehdi!” (kirjeestä Lucina Hagmanille 13.12.1886)

Canth piti naisten koulutusta äärimmäisen tärkeänä asiana naisten itsensä, mutta myös koko yhteiskunnan kannalta. Hänen mielestään tytöt piti varustaa koulun jälkeisessä elämässä tarpeellisilla tiedoilla ja taidoilla. Tyttökouluissa keskityttiin vieraisiin kieliin, kun taas Canth painotti luonnontieteitä, kasvatustiedettä ja taloustiedettä (Valvoja-lehden artikkelissa Naiskysymyksestä II vuodelta 1884). Samassa artikkelissa hän esittää suorastaan modernin näkemyksen lasten kasvattamisesta ja opettamisesta.

”Johdatettakoon lasta havainto-opetuksen kautta itsetoimintaan ja annettakoon luontaisten voimain siten vapaasti kasvaa; vanhempien tulee poistaa ulkonaisia esteitä, raivata tietä, olla apuna ja tukena, tarjota lapselle edistymisen välikappaleita, sen mukaan kuin hän kykenee niitä itselleen omistamaan ja hyväkseen käyttämään. Sillä tavoin lapsi säännöllisesti ja johdonmukaisesti edistyy; itsetyöskentelemisessä pysyy mieli raittiina ja elpyneenä, tahtoon tulee kestävyyttä ja voimaa, ajatuskyky kasvaa, huomio teroittuu. Sen ohessa lapsi harjaantuu omin neuvoin edistymään, eikä silloin koulun loppu tule olemaan oppimisen loppu, vaan ainoastaan se kohta kehittymisen yhtämittaisessa jaksossa, jolloin kasvattajan apu on käynyt tarpeettomaksi.”

Mitä Minna Canth todella sanoi? on erinomaisen suositeltava kirja kaikille Canthista kiinnostuneille.

Suvi Ahola: Mitä Minna Canth todella sanoi?

WSOY 2019, 271 s.

**********

Kirja oli nostettu lähikirjastossani suositeltujen kirjojen pöydälle, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.