Dekkareita: Lemaitre - Jokinen - Schepp

Olen kuunnellut pihatöitä tehdessäni muutaman dekkarin kirjaston Ellibs-palvelusta. Tässä niistä lyhyesti.

Pierre Lemaitre: Alex

Alex on Pierre Lemaitren Camille Verhoeven -sarjan toinen kirja, mutta sen voi hyvin lukea itsenäisenä teoksena.  Alex on nuori kaunis nainen. Hänet kaapataan kirjan alussa, ja ylikomisario Verhoeven saa jutun hoidettavakseen. Kirjan juoni on taitavasti kehitelty ja paljon kiemuraisempi kuin aluksi näyttää. Juonesta ei voi sanoa enempää, koska se on Alexissa parasta, ja sen tunteminen etukäteen pilaisi kirjan lukijalta. Pidin juonesta, mutta en pitänyt raakuudesta. Väkivaltaa kuvattiin liian yksityiskohtaisesti. Samaa valitin, kun kirjoitin edellisestä lukemastani Lemaitren kirjasta Camillesta. Lemaitren kehittelemät poliisit ovat aika erikoislaatuisia. Verhoeven on vain 145 senttiä pitkä, hänen lähimmistä työtovereistaan rikas perijä Louis pukeutuu kalleimpiin merkkivaatteisiin ja Armand on sairaalloisen saita. Kaikkien kolmen erikoisuuksia toistellaan enemmän kuin tarpeeksi. Valituksistani huolimatta pidin Alexista selvästi enemmän kuin Camillesta. Äänikirjan lukijalla oli välillä vaikeuksia ranskalaisten nimien ääntämisessä, mikä haittasi kuuntelemista.

Pierre Lemaitre: Alex
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2019
Ranskankielinen alkuteos Alex 2011
Äänikirjan kesto 12 h 10, lukija Markus Niemi

 

Seppo Jokinen: Rahtari

Rahtari on muutaman vuoden takainen Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkari. Hervannasta löytyy lähes samanaikaisesti kaksi surmattua miestä. Toista on lyöty lenkkipolulla ja toinen on jäänyt rekkaterminaalissa rekan alle. Tästä lähtökohdasta Jokinen on kehitellyt yllätyksellisen tarinan, jossa on mukana muun muassa pari hervantalaista yritystä, professori, IT-insinööri, töistä potkut saanut biokemisti, yksinhuoltajaäiti ja hänen poikansa – ja rahtari. Rahtarilla on kyydissään salainen kuorma, jota hän kuljettaa pohjoisesta Tamperetta kohti. Rahtarin juoni on yksi kekseliäimpiä, jonka olen Jokisen kirjoista tavannut. Sen sijaan varsinkin kuunneltuna Koskisen alaisten keskinäiset naljailut ja hänen ja työtoverista rakastetuksi muuttuneen Ulla Lundelinin keskustelut saivat toivomaan, että mennään jo asiassa eteenpäin. Samaa sanoi Koskinen itsekin jossain palaverissa.

Seppo Jokinen: Rahtari
Crime Time 2016
Äänikirjan kesto 10 h 42, lukija Jukka Pitkänen

 

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty

Ruotsalaisen Emelie Scheppin Ikuisesti merkitty aloittaa dekkarisarjan, jonka päähenkilö on Norrköpingissä toimiva syyttäjä Jana Berzelius. Janan kanssa työskentelevät poliisit ovat kirjan henkilöinä lähes yhtä vahvasti esillä kuin Jana. Lähtökohtana on maahanmuuttoviraston johtajan murha. Se vie ensin ajatukset tiettyyn suuntaan, mutta pian tutkimuksista selviää, että murhan on todennäköisesti tehnyt lapsi. Se aiheuttaa tietysti hämmennystä. Lukija saa tietoa, jota poliiseilla ei ole, ja on siksi askeleen edellä tutkimuksissa. Ikuisesti merkityssä tulee minun makuuni aivan liikaa ruumiita. Lisäksi tarina on yhden henkilön osalta täysin epäuskottava. Eiväthän dekkarit yleensäkään ole kaikin puolin uskottavia, mutta mahdottomuuksiin ei pitäisi mennä. Tätä sarjaa tuskin luen enempää.

Emelie Schepp: Ikuisesti merkitty
Suomentanut Hanna Arvonen
HarperCollins Nordic 2017
Ruotsinkielinen alkuteos Märkta för livet 2013
Äänikirjan kesto 12 h 01, lukija Jukka Pitkänen