Meksikolainen
Octavio Paz tunnetaan runoistaan ja esseistään. Hänen tuotantoaan on
suomennettu, mutta ei esseekokoelmaa Tiempo nublado (pilvinen aika).
Kirjoittamisen ohella Paz oli myös diplomaatti.
Kokoelmaan
on koottu Pazin kirjoituksia, jotka hän julkaisi 1980-luvun alussa
espanjalaisissa ja latinalaisamerikkalaisissa lehdissä. Aiheena on silloinen
maailmanpoliittinen tilanne. Paz on jakanut esseet kahteen osaan. Niistä
ensimmäisessä hän käsittelee Länsi-Eurooppaa, suurvaltoja eli Yhdysvaltoja ja
Neuvostoliittoa, sekä voimistumassa olleita ilmiöitä, kuten uskonnon esiin
nousua Iranissa. Toisessa osassa Paz keskittyy Latinalaiseen Amerikkaan, mutta
päättää sen pitkään kirjoitukseen Puolan tilanteesta.
Nyt
voisi tietysti ajatella, että kirja on vanhentunut. En kuitenkaan kokenut niin,
vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole ja Kiina mainitaan vain sivulauseissa. Olen
sen ikäinen, että muistan aikakauden tapahtumat. Esseet voi lukea myös aikalaiskokemuksena.
Hienointa on Pazin tapa vetää yhteyksiä historiasta myöhempään kehitykseen. Hän
perustaa käsityksensä valtioiden nykytilasta niiden historiaan. Esimerkiksi
Yhdysvaltojen ulkopoliittista toimintaa hän pitää seurauksena maan
perustamisajan tavoitteista.
Paz
tekee huomioita, jotka luettuina tuntuvat selviltä, mutta joita ei itse ole
tullut ajatelleeksi. Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan maiden
erilaisuuteen Paz näkee kaksi suurta syytä. Ensinnäkin Pohjois-Amerikassa oli nomadiheimoja,
kun taas etelämpänä oli myös korkeakulttuureja. Toiseksi Yhdysvaltojen
perustajat olivat pääasiassa protestantteja. Latinalaisen Amerikan valtasivat
espanjalaiset ja portugalilaiset katolisen kirkon tuella. Paz kutsuu
protestanttien asennetta eksklusiiviseksi ja katolisten inklusiiviseksi.
Katolisille valloitus ja hallinta yhdistyivät käännyttämiseen ja
sulauttamiseen, protestanteille voitetun eristämiseen.
Latinalaisen
Amerikan demokratiasta Paz kirjoittaa (vapaa käännökseni):
”Latinalaiseen
Amerikkaan demokratia saapui myöhään. Sitä on vääristelty ja se on petetty
moneen kertaan. Se on ollut heikko, epämääräinen, levoton, itsensä vihollinen,
altis kansankiihottajien vaikutukselle, rahan korruptoima, nepotismin
häiritsemä. - - Kaikesta huolimatta: sen puolesta on taisteltava.”
Pazin esseet ovat historiaa
avaavia ja hänen esittämänsä näkemykset hyvin perusteltuja. Hänen esseidensä
aiheena ei suinkaan ole aina politiikka. Esimerkiksi suomennetussa kokoelmassa
Ruhtinas ja narri Paz käsittelee taidetta.
Löysin
kaksi blogikirjoitusta Pazin suomennetuista teoksista. Kirjan mittaisesta
runosta Aurinkokivi on postaus blogissa Tahaton lueskelija. Blogissa Anna O.kävi täällä kirjoitetaan kokoelmasta Ruhtinas ja narri.
Biblioteca de Bolsillo 1990, 3. painos, 208 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1983
en lukenut, tekee mieli
VastaaPoistaPazin esseitä voisin minäkin lukea lisää.
PoistaJoo, Kanadassa on ollut aika eksklusiivinen meininki päällänsä. Lukaisin nopeesti myös tuota Anna O:n tekstiä. Olisivatko nämä kaksi esseeteosta olleet aika merkittävästi vaikuttamassa siihen noopelinpalkintoon? Politiikkaa ja taidetta sopivilla värivalinnoilla.
VastaaPoistaSanan 'eksklusiivinen' sijasta voisi tosiaan käyttää myös suorempaa ilmausta.
PoistaNobel-komitean palkintoperusteluissa puhutaan sekä Pazin runoista että esseistä.