Kuukauden nobelisti Octavio Paz: Tiempo nublado

 

Meksikolainen Octavio Paz tunnetaan runoistaan ja esseistään. Hänen tuotantoaan on suomennettu, mutta ei esseekokoelmaa Tiempo nublado (pilvinen aika). Kirjoittamisen ohella Paz oli myös diplomaatti.

Kokoelmaan on koottu Pazin kirjoituksia, jotka hän julkaisi 1980-luvun alussa espanjalaisissa ja latinalaisamerikkalaisissa lehdissä. Aiheena on silloinen maailmanpoliittinen tilanne. Paz on jakanut esseet kahteen osaan. Niistä ensimmäisessä hän käsittelee Länsi-Eurooppaa, suurvaltoja eli Yhdysvaltoja ja Neuvostoliittoa, sekä voimistumassa olleita ilmiöitä, kuten uskonnon esiin nousua Iranissa. Toisessa osassa Paz keskittyy Latinalaiseen Amerikkaan, mutta päättää sen pitkään kirjoitukseen Puolan tilanteesta.

Nyt voisi tietysti ajatella, että kirja on vanhentunut. En kuitenkaan kokenut niin, vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole ja Kiina mainitaan vain sivulauseissa. Olen sen ikäinen, että muistan aikakauden tapahtumat. Esseet voi lukea myös aikalaiskokemuksena. Hienointa on Pazin tapa vetää yhteyksiä historiasta myöhempään kehitykseen. Hän perustaa käsityksensä valtioiden nykytilasta niiden historiaan. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ulkopoliittista toimintaa hän pitää seurauksena maan perustamisajan tavoitteista.

Paz tekee huomioita, jotka luettuina tuntuvat selviltä, mutta joita ei itse ole tullut ajatelleeksi. Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan maiden erilaisuuteen Paz näkee kaksi suurta syytä. Ensinnäkin Pohjois-Amerikassa oli nomadiheimoja, kun taas etelämpänä oli myös korkeakulttuureja. Toiseksi Yhdysvaltojen perustajat olivat pääasiassa protestantteja. Latinalaisen Amerikan valtasivat espanjalaiset ja portugalilaiset katolisen kirkon tuella. Paz kutsuu protestanttien asennetta eksklusiiviseksi ja katolisten inklusiiviseksi. Katolisille valloitus ja hallinta yhdistyivät käännyttämiseen ja sulauttamiseen, protestanteille voitetun eristämiseen.

Latinalaisen Amerikan demokratiasta Paz kirjoittaa (vapaa käännökseni):

”Latinalaiseen Amerikkaan demokratia saapui myöhään. Sitä on vääristelty ja se on petetty moneen kertaan. Se on ollut heikko, epämääräinen, levoton, itsensä vihollinen, altis kansankiihottajien vaikutukselle, rahan korruptoima, nepotismin häiritsemä. - - Kaikesta huolimatta: sen puolesta on taisteltava.”

Pazin esseet ovat historiaa avaavia ja hänen esittämänsä näkemykset hyvin perusteltuja. Hänen esseidensä aiheena ei suinkaan ole aina politiikka. Esimerkiksi suomennetussa kokoelmassa Ruhtinas ja narri Paz käsittelee taidetta.

Löysin kaksi blogikirjoitusta Pazin suomennetuista teoksista. Kirjan mittaisesta runosta Aurinkokivi on postaus blogissa Tahaton lueskelija. Blogissa Anna O.kävi täällä kirjoitetaan kokoelmasta Ruhtinas ja narri.

Octavio Paz: Tiempo nublado
Biblioteca de Bolsillo 1990, 3. painos, 208 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1983