Rosa
Clay (1875–1959) oli syntyisin Ambomaalta (nykyisessä Namibiassa). Suomalainen
lähetyssaarnaajapariskunta adoptoi hänet ja toi lapsena Suomeen. Rosa kouluttautui
opettajaksi, mutta muutti muutaman vuoden opettajana toimittuaan
Yhdysvaltoihin. Siellä hän meni naimisiin ja toimi aktiivisesti suomalaisten
siirtolaisten yhteisöissä.
Vappu
Kannas on kirjoittanut fiktiivisen teoksen, joka perustuu löyhästi Rosan
elämään Suomessa. Rosa Clay on romaani. Se ei ole elämäkerta.
Vuosisadan vaihteessa värillinen
suomalainen oli harvinaisuus. Adoptiovanhemmat käyttivät Rosaa rahankeruuiltojensa
vetonaulana. Ankaran äidin ja Rosan suhde oli vaikea. Se varjosti Rosan elämää
pitkään rasismin lisäksi.
Rosa Clayn kerronta
on pääasiassa minämuotoista. Siinä
upotaan Rosan ajatuksiin ja tunteisiin, siihen miltä hänestä tuntui. Millaista
on aina erottua muista? Millainen yksinäisyys siitä seuraa?
”Yksinäisyys ei enää
tarkoittanut samaa kuin lapsena. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä paksumpaa se oli.
Oli päiviä jolloin kaipasin kipeästi sitä, että ruumiini ja ikuisuuden välissä
olisi ollut jotain muuta kuin ohut peite tai sängynpääty. Vetoisassa huoneessa
ei ollut koskaan ketään minun lisäkseni.”
Rosa Clayn ihmeelliseen elämään pohjautuva
romaani on viimeinen, jolla osallistun tämänvuotiseen naistenviikkohaasteeseen.
Vappu Kannas: Rosa Clay
S & S 2020, 383 s.
Olinkin jo unohtanut tämän. Voisin lukea, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaRosan elämä oli todella poikkeuksellinen. Kirja kuvaa minusta kuitenkin eniten mistä syystä tahansa yhteisön ulkopuolelle työnnetyn ihmisen tunteita.
PoistaTämä kirja teki minusta uteliaan. Oli pakko etsiä Rosan elämästä lisätietoa netistä. Rosan elämästä oli muistaakseni kirjoitettu kolme kirjaa.
VastaaPoistaKannas epäili kirjassa, että vanhatkin kirjat Rosasta ovat osittain fiktiivisiä. Hän ansaisisi oikean elämäkerran.
Poista