Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

 

Kuunpäivän kirjeet on sijoitettu tulevaisuuteen, vuoteen 2168. Parantaja Lumi kirjoittaa muistikirjaansa, joka on tarkoitettu hänen puolisonsa Solin luettavaksi. Sol ja Lumi ovat joutuneet erilleen toisistaan.

Maa on muuttunut suurimmaksi osaksi asuinkelvottomaksi. Siellä kyllä asutaan vielä, Lumikin on sieltä kotoisin, mutta Maasta halutaan pois. Ihmiskunta on perustanut siirtokuntia Marsiin ja aurinkokunnan sopiviin kuihin. Lumi kirjoittaa muistikirjaansa kirjoitushetken tapahtumien lisäksi vanhoista asioista, elämästään Maassa, koulutuksestaan parantajaksi, yhteisestä ajastaan Solin kanssa. Tässä hän puhuu Solille:

”Et ole katsonut tulevaisuutta, jossa ainoat mahdollisuutesi ovat jäädä siivoamaan lomasaarekkeen vessoja, lähteä hengittämään myrkyllisiä höyryjä muovinlajittelulaitokseen tai säteilyvaaraan ydinvoimalan purkutyömaalle. Tai toivoa, että arpa valitsee sinut siirtotyöläiseksi Marsiin, missä sinua kohdellaan ikuisesti toisen luokan kansalaisena.”

Kuunpäivän kirjeet on tulevaisuuskuvitelma, mutta sen voi nähdä kommentoivan myös maapallon nykytilaa.

Pidin aurinkokunnasta tapahtumaympäristönä. Matkustaminen Jupiterin kuihin saakka sujui nopeasti, kun käyttövoima saatiin pimeästä energiasta. Muuten aikakausi oli tietysti teknologisesti kehittynyt, mutta Lumin mystiset parantajataidot viittasivat enemmän alkuperäiskansojen shamaaneihin kuin lääketieteen kehitykseen. Pidin myös kirjan tunnelmasta, joka ei ollut ahdistava, vaan ennemminkin surumielinen ja kaipaava. Samalla Lumi oli sitkeä ja yritti peräänantamattomasti selvittää, mitä Solille oli tapahtunut ja miksi.

Kuunpäivän kirjeet sai minut taas kerran ihmettelemään, miksi en lue enemmän tulevaisuusfiktiota. Yleensä pidän lukemistani genren kirjoista, kuten nytkin Kuunpäivän kirjeistä.

Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet
Teos 2020, 382 s.

***********

Kuunpäivän kirjeet oli lähikirjaston suositushyllyllä, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä.