Kuukauden nobelisti Maurice Maeterlinck: Sininen lintu

Sininen lintu on belgialaisen Maurice Maeterlinckin satunäytelmä. Se on suomennettu kahteen kertaan, Maila Talvio 1913 ja Juhani Aho 1921. Minulla on Ahon suomennos.

Näytelmä alkaa köyhän halonhakkaajan tuvasta, jossa lapset poika Tiltil ja tyttö Mitil nukkuvat. He heräävät kesken uniensa, ja kohta huoneeseen astuu haltijatar, joka muistuttaa naapurin vaimoa. Hän tarvitsee Sinisen Linnun, jotta hänen sairas tyttärensä paranisi. Lapset lähtevät etsimään mukanaan iso seurue, jossa ovat rohkea ja uskollinen Koira, viekas ja makeileva Kissa, pelokas Leipä, sekä Sokeri, Maito, Vesi ja Tuli. Valo ohjaa joukkoa.

Etsintämatkalla lapset joutuvat moneen pelottavaan paikkaan, kuten Yön linnaan ja hautuumaalle, mutta he pääsevät myös Onnen puutarhoihin. Siellä he oppivat, että suuret onnet kuten Rikkaana-olemisen-onni ja Tyydytetyn-turhamaisuuden-onni ovat petollisia, ja että pienet oikeat onnet pitää osata löytää. Niitä ovat vaikka Päivänpaisteessa-olemisen-onni ja Aamukasteessa-paljasjaloin-juoksentelemisen-onni.

Yli sata vuotta sitten kirjoitetussa näytelmässä otetaan kantaa luonnonsuojeluun. Metsässä lapset joutuvat vaaraan, kun puut ja eläimet haluavat rangaista heitä. Tammi puhuu:

”Ensi kerran on meille suotu tilaisuus tuomita Ihmistä ja antaa hänen tuntea voimaamme… Kaiken sen jälkeen, mitä hän on meille tehnyt, kaiken sen kuulumattoman vääryyden jälkeen, jota hän on meitä kohtaan harjoittanut, en luule olevan pienintäkään epäilystä siitä, mikä tuomio häntä odottaa…”

Sinistä Lintua ei löydy myöskään Muistojen maasta eikä Tulevaisuuden valtakunnasta. Lopulta lapset heräävät kotonaan. Viimeinen opetus odottaa. Onnen Sininen Lintu onkin kotona, siellä on Tiltilillä häkissä kyyhkynen, ja sen hän antaa naapurin vaimolle tämän tytärtä ilahduttamaan.

Maeterlinck oli symbolisti, ja hänen näytelmäänsä onnen etsimisestä voisi varmasti tulkita loputtomiin.

Näytelmään on kirjoitettu hyvin tarkat ohjeet näyttämökuvista ja henkilöiden ulkonäöstä ja vaatetuksesta. Esimerkiksi Koira:

”Punainen hännystakki, valkoiset housut, kiiltokengät, kiiltonahkahattu; puku yleensä muistuttaa englantilaista herrasmiestä.”

Etsin netistä tietoa, milloin Sininen lintu olisi esitetty Suomessa. Ainakin Kansallisteatterissa on vuonna 2007 esitetty aikuisille tarkoitettu versio, jossa Tiltil on onnellisuutta tutkiva dosentti.

Muista Maeterlinckilta suomennetuista teoksista löysin muutaman postauksen:

Haudattu temppeli, Kirja-aitta

Köyhäin aarteet, Kirja-aitta

Kuolema, Jokken kirjanurkka

Mehiläisten elämä, Jokken kirjanurkka

Maurice Maeterlinck: Sininen lintu
Suomentanut Juhani Aho
WSOY 1921, 229 s.
Ranskankielinen alkuteos L’Oiseau bleue 1908