Perintötila jatkaa Anne B. Ragden alun perin
trilogiana ilmestynyttä Berliininpoppelit-sarjaa. Olen lukenut trilogian, ja
minusta Perintötilaa ei kannata lukea, jollei ole lukenut aiempia osia.
Muutenkin Neshovin suvusta kertovan sarjan osista ensimmäinen – nimeltään Berliininpoppelit
– on paras. Jo siinä selviävät suvun synkät salaisuudet. Jatko-osat eivät ole
mitenkään välttämättömiä, mutta kertovathan ne, mitä tutuiksi tulleille
ihmisille tapahtuu jatkossa.
Perintötilassa seurataan alkuun
hautausurakoitsija Margidoa ja hänen veljeään Erlendiä. Perheetön Margido asuu
Trondheimissa, jonka lähellä suvun vanha maatila on. Erlend ja hänen kumppaninsa
Krumme asuvat Kööpenhaminassa. He elävät kolmen pienen lapsensa kanssa kaoottisen
tuntuisia ruuhkavuosia, joihin kuuluvat kiinteästi myös lasten äidit, jotka
puolestaan asuvat yhdessä.
Margidon ja Erlendin veljentytär
Torunn on perinyt maatilan, jonne hän ei kuitenkaan ole jäänyt asumaan. Torunn
on ollut hieman eksyksissä elämässään, mutta Perintötilassa hän saa
asioita järjestykseen, kun palaa tilalleen. Aiemmin jäykkä ja tunteettoman
tuntuinen Margido osoittautuu myös kykeneväksi muuttumaan. Kirjan rakenteessa
Erlend ja Krumme kummallisesti unohdetaan jossakin puolenvälin paikkeilla, kun
Torunn nousee päähenkilöksi. Margido sentään pysyy mukana koko ajan.
Trilogian 0sat olivat synkempiä
kuin Perintötila. Tässä Neshovin suvun tarina tuntuu kääntyvän kohti
positiivisempaa tulevaisuutta. Sarja jatkuu romaaneissa Elämänrakentajat ja
Talon tytär.
Anne B. Ragde: Perintötila
Suomentanut Katriina Huttunen
Tammi 2017, 277 s.
Norjankielinen alkuteos Alltid tilgivelse 2016
***********
Helmet-haaste: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä.
Ragde on kirjoittanut mehevän ja iloittelevan jatko-osan sarjalle, jonka veijarimaisten aiempien osien parissa olen viihtynyt.
VastaaPoistaKirjailija kuvaa elävästi arkisia sattumuksia, yhteentörmäyksiä ja ristiriitoja kuin myös myös elämän valoisia tähtihetkiä lähentymisineen ja ilonkyyneleineen. Rateva teos, josta jäi ilkikurinen jälki:)
Veijarimaisuutta on minusta ollut lähinnä pariskunnan Erlend ja Krumme kuvauksessa, mutta Perintötila on kaiken kaikkiaan tunnelmiltaan positiivisempi kuin aiemmat osat.
Poista