lauantai 30. lokakuuta 2021

Kirjamessuilla perjantaina

Helsingin kirjamessuilla oli perjantaina selvästi enemmän väkeä kuin torstaina, mutta esiintymislavojen sijoittelu ja muut järjestelyt olivat sen verran väljiä, ettei tungosta tullut. Käytin paljon aikaa kustantajien osastoilla tutustumassa kirjatarjontaan. Ehdin toki myös kuunnella muutaman kirjaesittelyn.

Aloitin ja lopetin päivän rikoskirjallisuuden parissa. Sari Rainio ja Juha Rautaheimo ovat kirjoittaneet dekkarin Vainajat eivät vaikene. Juha Rautaheimo on eläkkeellä oleva entinen Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikön tutkija, jonka erinomaisen omaelämäkerran Hermo - murharyhmän mies olen lukenut. Sari Rainio oli elämäkerran kustannustoimittaja. Odotan heidän dekkariltaan ainakin pätevää poliisityön kuvausta. Heidän kertomansa kirjoittamisen työnjaon perusteella näin tuleekin olemaan. Vainajat eivät vaikene  on lajityypiltään "pehmodekkari" eli siinä ei ole raa'an väkivallan kuvausta, vaan enemmänkin vanhojen brittidekkarien tyylistä rikosmysteerin ratkaisua. Miljöökuvausta on niin, että Helsinkiä voidaan pitää yhtenä päähenkilönä. Komisario Palmun jalanjäljillä liikutaan. Sekin selvisi, että Vainajat eivät vaikene aloittaa Mortui non silent -nimisen dekkarisarjan.

Max Manner on julkaissut neljännen Harri Hirvikallio -dekkarin Aavesärky ja Matti Remes yhdennentoista Ruben Waara -dekkarin Norjalainen tyttöystävä. Kumpaakaan sarjaa en ole lukenut, mutta minua kiinnosti heidän keskustelunsa aihe eli mitä on kirjojen miljöiden takana. Mannerin kirjat on sijoitettu Turkuun ja Remeksen Hankoon. Molemmista kuulimmekin herkullisia yksityiskohtia. Turusta ei voi kirjoittaa Reijo Mäki -tyylisiä dekkareita, ja Hanko taas on pieni paikkakunta, jossa täytyy varoa, etteivät ihmiset luule olevansa kirjan henkilöitä. Dekkarien kirjoittamisesta yleensäkin puhuttiin. Lainaus Remekseltä: "Sen mitä kirjoittaa ei tarvitse olla totta, mutta uskottava täytyy olla."
Manner vasemmalla ja Remes keskellä

Salla Leponiemen
haastattelu Elin Danielson-Gambogin elämäkerrasta Niin kauan kuin tunnen eläväni oli sijoitettu saliin Suomenlinna, joka on suuri ja suljettu ja jossa ei ole esiintyjille koroketta. Esiintyjät näkyvät vain muutamalle eturiville. Kuuntelijoita oli paljon, ja salin huonoudesta huolimatta tässä esityksessä kuulijoiden kiinnostuksen saattoi aistia hiljaisuudessa, jota vain myöhässä saapujat häiritsivät. Haastattelijana oli Anna Kortelainen. Olen lukenut kirjan ja kirjoittanut siitä, joten keskustelussa ei tullut esille mitään varsinaisesti uutta, mutta kahta asiaan perehtynyttä valloittavaa keskustelijaa oli mukava kuunnella.



Virkki vasemmalla, Rajala keskellä
Annetaan tytön yrittää on Pertti Rajalan ja Susanna Virkin kirja naisista, jotka ovat murtaneet lasikattoja. He aloittavat kirjansa Suomen ensimmäisen eduskunnan naisista, jatkavat myöhempiin poliitikkoihin ja muiden alojen uraauurtaneisiin naisiin. Yleisöä kohahdutti muun muassa tieto, että ensimmäinen nainen nimismiehenä oli Dorde Olofintytär 1500-luvulla. Tästä kirjasta kirjoitan enemmän sen jälkeen, kun olen lukenut sen.

Salusjärvi, Itkonen, Sivulainen, Kurvinen, Pihlajaniemi
Valtakunnallinen e-kirjasto tulee - kirjailijat huolissaan lainauskorvauksista on aihe, josta keskustelivat kirjailija Juha Itkonen, e-kirjastohankkeen projektipäällikkö Suvi Sivulainen, kulttuuriministeri Antti Kurvinen ja Sanaston lakimies Juha Pihlajaniemi haastattelijana Aleksis Salusjärvi. Varsinkin äänikirjojen kuuntelu - ja samalla lainaaminen - on lisääntynyt voimakkaasti. Suunnitteilla oleva valtakunnallinen e-kirjasto lisännee lainaamista. Ongelmana on kirjailijoiden kannalta se, että he eivät saa lainkaan lainauskorvauksia e-kirjoista. Keskustelun osanottajat olivat yksimielisiä siitä, että korvauksia pitäisi saada, ja samaa mieltä lienevät kaikki e-kirjojen lainaajatkin. Tekijänoikeuslakia uudistetaan parhaillaan. Siinä yhteydessä voitaisiin päättää lainauskorvauksista. Ministeri Kurvisen puheista voi päätellä, että korvauksia tuskin on vielä tulossa. Mikä on ongelma? Raha tietysti. Oikeasti kysymys on tahtotilasta ja priorisoinnista.

Tämänvuotiset kirjamessut ovat minun osaltani ohi paikalla ollen. Virtuaalimessuilua saatan vielä jatkaa.



6 kommenttia:

  1. Ostin juuri tuon Vainajat eivät vaikene ja odotan innolla sen lukemista. Minäkin pidin kovasti Rautaheimon muistelmista.

    Mitä tulee e-kirjojen korvauksiin, en pidättelisi henkeäni. Kurvinen on jo osoittanut, että leikkaaminen kiinnostaa enemmän kuin tukeminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aika epävarmalta näytti lainauskorvausten saaminen.

      Poista
  2. Minusta Vainajat eivät vaikene oli hurmaava, odotan innolla kakkososaa. Leponiemen kirja oli myös elämys. Kyllä kirjailijoiden pitäisi saada korvaukset e-kirjoistakin, mutta aikaa se vienee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit Vainajat eivät vaikene -dekkarista. Minulla se on lukupinossa odottamassa.

      Poista
  3. Luulisi olevan selvää, että kirjailijat saisivat korvauksia myös e-kirjoista. Kiitos messukuvauksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin luulisi. Samoin luulisi olevan selvää, että asia korjataan, kun se on tiedostettu.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.