Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan

 

Kati Outisen omaelämäkerta Niin lähelle kuin muistan on valloittavaa luettavaa. Outinenhan on ammattikirjoittaja muiden taitojensa ohella. Hän keskittyy kirjassa työhönsä. Siviilielämästä on mukana tytär Iida ja vanhemmat, jotka tukivat tytärtään. Outisen isä, Iidan pappa oli usein lapsenvahtina. Näyttelijän työajat ovat yksinhuoltajalle hankalia.

Outinen pääsi Teatterikorkeakouluun ylioppilasvuonnaan ensimmäisellä yrityksellä. Hän oli harrastanut tanssia ja toiminut ahkerasti koulunsa näytelmäkerhossa. Ja olihan hänellä ollut jo päärooli Tapio Suomisen elokuvassa Täältä tullaan elämä. Olen nähnyt Outisen lavalla vain kerran, hänen opiskeluaikanaan, kun hän työharjoittelussa Intimiteatterissa esitti Juliaa Shakespearen näytelmässä Romeo ja Julia.

Outisella on kokemusta teatterin tekemisestä kiinnitettynä näyttelijänä sekä freelancerina. Hän on ääninäytellyt, hän on käsikirjoittanut, hän on opettanut. Kaikesta tästä hän kirjoittaa elävästi ja innostuneesti. Freelancerina työt olivat sirpaleina siellä täällä, puhelimen piti aina olla päällä, jottei yksikään työtarjous menisi ohi. Työttömyysbyrokratia ei ollut yhteensopiva näyttelijäfreelancerin työn kanssa. Professorina Teatterikorkeakoulussa Outinen kehitti opetusta ja nautti työstä, kunnes byrokratian lisääntyminen ja resurssien väheneminen väsyttivät liikaa. Minun kokemukseni opetustyöstä ovat aivan eri alalta, mutta valitettavan samanlaisia. Kaikesta huolimatta Outisen kirjoittamisessa on koko ajan vahva positiivinen ote.

Outisen ensimmäinen elokuva Aki Kaurismäen kanssa oli Varjoja paratiisissa.

”Ensimmäisestä hetkestä kuvauksissa tiedän, että olen löytänyt sielunkumppaneita ison läjän. Akin ja Peltsin lisäksi koko sakki tuntuu omilta ihmisiltä. Innostunutta, kokeilunhaluista, muiden työpanosta kunnioittavaa, keskittynyttä, huumorintajuista, epähierarkkista, älyllisesti inspiroivaa työntekoa.”

Sen jälkeen tuli muita elokuvia, kansainvälistä kuuluisuutta ja palkintoja. Kaikki Kaurismäen elokuvat nähneelle ja niitä ihailevalle Outisen kuvaukset työskentelystä Kaurismäen kanssa olivat nautittavia.

Kun iän karttuessa (nais)freelancerin puhelin soi yhä harvemmin, Outinen työllisti itse itsensä esittämällä muistisairautta käsittelevää monologinäytelmää Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Sen lisäksi hän kehitti yhdessä tanssija, koreografi Annatuuli Saineen kanssa tyttärensä Iidan näytelmän Om att se pohjalta esityksen Minä maalaan teidät kaikki, jonka aiheena on Helene Schjerfbeckin elämä ja taiteilijuus. Sen valmistumisesta kertominen antaa maallikolle käsityksen taideteoksen luomisprosessista. Esityksiä ehti olla 64 ennen kuin pandemia iski.

Outinen kirjoittaa preesensissä. Se tuntui aluksi vähän oudolta, mutta siihen tottui, ja se tuntui vievän lähelle kirjoittajaa. Muuta moittimista minulla ei kirjasta ole, mutta henkilöhakemisto olisi ollut kiva.

Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan
Karisto 2021, 349 s.