perjantai 1. heinäkuuta 2022

Kuukauden nobelisti Theodor Mommsen: Römische Geschichte. Erstes Buch

 

Saksalainen Theodor Mommsen on yksi erikoisimmista Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneista. Mommsen oli tiedemies, historioitsija, jonka suurtyö oli Römische Geschichte, Rooman historia. Sitä ei ole suomennettu. Minulla on Saksasta ostamani kirja, jossa on historian neljä osaa. Ne ilmestyivät aikanaan kolmena erillisenä kirjana. Luin ensimmäisen osan, jonka nimi on Von den ältesten Einwanderungen bis zur Begründung der Republik (ensimmäisistä kansainvaelluksista tasavallan perustamiseen). Tässä osassa on 69 minimaalisen pienellä fontilla painettua sivua.

Kirjan nimen mukaisista ensimmäisistä Rooman asuttajista ei tiedetä paljoakaan (tai ei tiedetty ainakaan 1850-luvulla, kun Mommsen kirjoitti teostaan). Kirjassa siirrytään nopeasti vertailemaan kreikkalaista ja roomalaista kulttuuria eli valtiomuotoa, uskontoa ja taidetta. Etruskeista, foinikialaisista ja Karthagosta kirjoitetaan myös. Suuri osa kirjasta käsittelee Rooman erilaisia valtiomuotoja sen alkuajoista noin vuoteen 450 eaa. saakka. Vuosittain valittavasta kuninkaasta siirryttiin kahteen konsuliin, myöhemmin heidän rinnalleen valittiin kansantribuunit, ja kirja päättyy decemviriin eli kymmenmiehiin ja kirjoitettuun lakiin.

Nobel-palkinnon myöntämisen perusteissa sanottiin, että Mommsen oli “the greatest living master of the art of historical writing, with special reference to his monumental work, A history of Rome”. Minä en osaa ottaa kantaa Mommsenin mestarillisuuteen. Minusta hänen tekstinsä oli tyypillistä saksalaista: pitkiä kiemurtelevia virkkeitä, joiden lukemisen teki hankalaksi saksan rakenteen ominaisuus, jossa tärkeä verbi on usein lauseen lopussa. Wikipediasta lukemani mukaan Mommsenin historiateos on edelleen tärkeä nykytutkimuksellekin.


Theodor Mommsen: Römische Geschichte. Erstes Buch
Kirjassa Römische Geschichte, Emil Vollmer Verlag 1990
Erstes Buch (ensimmäinen kirja) ilmestynyt alun perin 1854

***********

Helmet-haaste: 40. Kirja kertoo maasta, jota ei enää ole.

13 kommenttia:

  1. minä samaa myös lukemassa nyt 🙂 lainasin yliopiston kirjastos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta?! Olin aivan varma, ettei kukaan toinen bloggaaja lue tätä.

      Poista
    2. nämä ihan ekat vaikket löytää, ei saanu lainatakaan, sain istua ja lukee yliopiston lukusalis (kuvasin joitakin sivuja kameral):
      http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/05/jose-echegaray-nobelpris-1904.html

      Poista
    3. Sully Prudhomme ihan eka, hänen runoista ihan tykkäsin, näitä miehiä ei aina edes löydä kirjallisuuden kirjossa:
      http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/01/forsta-nobelristagaren-i-litteratur-1901.html

      Poista
    4. Suomeksi kaikkia nobelisteja ei edes ole käännetty, ruotsiksi tietysti on. Sully Prudhommea luin ruotsiksi, mutta Echegarayta pystyin lukemaan espanjaksi. Molemmista olen blogannut.

      Poista
  2. tommonen, eka osa... neljäsata sivuu
    http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2022/06/sommarlasning-helgfraga.html

    VastaaPoista
  3. Herranen aika, oletpa tehnyt urakan! En takuulla tule ikinä lukemaan tätä, vaikka saksaa osaankin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli nobelistiurakkani työläin. Minusta se on tarkoitettu historian ammattilaisille, ei meille amatööreille.

      Poista
  4. Jännä piirre Nobelissa on, että yhdessä palkinnossa on rinnakkain tekstilajeja, joita monissa muissa kirjallisuuspalkinnossa sivuutettaisiin tai ainakin haluttaisiin pitää erillisinä. Palkinto voi tulla kaunoproosasta, tai näytelmistä, tai runoista, tai sitten vaikka tietokirjoista (ja myöhemmin palkittuja olivat Russell ja Churchill...), tai sitten vaikka laulusanoituksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tietokirjailijoita on tosin aika vähän. Minulla on lukemattomissani jäljellä heistä kaksi eli filosofit Eucken ja Bergson.

      Poista
    2. Luin joku aika sitten Henri Bergsonin Naurun, se on varmaan helpoiten lähestyttäviä teoksia tuotannossaan...

      Poista
    3. Minulla on Bergsonin toinen suomennettu teos Henkinen tarmo (L'Énergie spirituelle). Yritän varmaan lukea sitä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.