Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea

 

Luin viime vuonna Kawabatan aivan ihastuttavan Kioton. Romaanin Tuhat kurkea jälkeen minulla on lukematta Kawabatan niukoista suomennoksista vain novellikokoelma Kämmenenkokoisia tarinoita.

Tuhat kurkea on ihmissuhderomaani, joka on Kawabatan tyyliin tekstiltään tiivis ja ajatuksiltaan runsas. Kikuji on nuori mies, jonka isä oli teemestari. Itse hän ei ole paneutunut teeseremonian taiteeseen. Kikujin elämään sotkeutuvat kaksi hänen isänsä entistä rakastajatarta. Chikako on tunkeileva ja röyhkeä. Häneen isällä oli ollut lyhytaikainen suhde. Rouva Ootaa Kikuji uskoo isänsä rakastaneen oikeasti.

Chikako yrittää naittaa Kikujin kauniille neiti Inamuralle, jonka valkoisilla kurjilla kirjotun silkkiliinan Kikuji pani merkille hänet ensi kerran nähdessään. Kikuji kiinnostuu kuitenkin enemmän rouva Ootan tyttärestä Fumikosta.

Kikujin ja naisten monimutkaisia toisiinsa kietoutuvia suhteita symboloivat teeseremonioissa käytettävät satoja vuosia vanhat posliinikulhot ja -ruukut, jotka olivat olleet Kikujin isän käytössä, mutta joiden omistussuhteet vaihtelevat henkilöltä toiselle.

”Neiti Inamura valmisti teen myös rouva Ootalle. Kaikki katsoivat häntä. Mutta kulhon tarinasta ei nuori nainen tiennyt varmaankaan mitään. Hän suoritti vain täsmällisesti säädetyt liikkeet, niin kuin ne oli hänelle opetettu. Hänen liikkeensä olivat vapaat ja eleettömät, hänen olemuksensa hienostunut ja jalopiirteinen.”

Kawabatan kirjoittamiseen sopivat lainauksen sanat eleetön ja hienostunut. Samalla hän on tietoinen perinteestä. Tuhat kurkea on Nobel-kirjallisuutta parhaimmillaan.

Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Saksan- ja englanninkielisten laitosten pohjalta suomentanut Eeva-Liisa Manner
Tammen Keltainen kirjasto 1969, 3. painos, 149 s.; ensimmäinen painos 1965
Japaninkielinen alkuteos 千羽鶴 1949–52