Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

 

En ollut lukenut yhtään Tommi Kinnusen kirjaa ja päätin aloittaa sivistyksellisen aukon täyttämisen Kinnusen ensimmäisestä romaanista Neljäntienristeys. Se oli aikanaan ehdokkaana Finlandia-palkinnon saajaksi.

Neljäntienristeys on hieno kirja. Se on tavallaan perinteinen sukuromaani, mutta rakenteeltaan omanlaisensa. Näkökulmahenkilöitä on neljä: kätilö Maria, hänen tyttärensä Lahja, Lahjan puoliso Onni ja heidän miniänsä Kaarina. Kunkin henkilön tarinat ovat peräkkäin, eivätkä limittäin. Kuvatuista hetkistä muodostuu kokonaisuus, joka ulottuu 1800-luvun lopulta 1990-luvulle. Painopiste on 30-luvulta 60-luvulle.

Neljäntienristeys on fyysinen paikka nimeltä mainitsemattomassa pohjoisen itärajan kunnassa, josta osa menetetään sodan jälkeen Neuvostoliitolle. Suomelle tapahtuu paljon, ja niin tapahtuu kirjan henkilöillekin. He rakentavat omaa elämäänsä ja talojaan ja joutuvat aloittamaan alusta konkreettisesti tai henkisesti, kun talo poltetaan tai salaisuus paljastuu.

”Marian mielestä elämä on rakennus, kuin iso talo, jossa on monta kamaria ja salia ja jokaisessa monta ovea. Jokainen valitsee omat ovensa ja kulkee läpi keittiöiden ja kuistien ja etsii väliköissä uudet ovet, eikä yksikään niistä ole oikea eikä väärä, sillä ne ovat vain ovia.”

Naiset ovat vahvoja ja itsenäisiä, varsinkin Maria. Sukuun naitu Kaarina on järjen ääni katsoessaan menneisyyden painolastia ulkopuolelta.

Pidin Neljäntienristeyksestä todella paljon, sen henkilöistä ja ajankuvauksesta. Tämän jälkeen odotan paljon myös Kinnusen muilta romaaneilta.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY Bon-pokkari, 2015, 335 s.; ilmestynyt ensimmäisen kerran 2014

***********

Tässä kirjassa on lapsenlapsia ja isovanhempia, joten sijoitan sen Helmet-haasteen kohtaan 2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.