Hannu Raittila: Kirjailijaelämää

 

Kirjailijaelämää on täsmävalinta Helmet-haasteen kohtaan 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa. Raittilalta olen lukenut hänen Finlandia-voittajansa Canal Granden sekä Atlantiksen ja Pamisoksen purkauksen. Kirjailijaelämää on ilmestynyt vuosi Pamisoksen purkauksen jälkeen.

Kirjailijaelämää on aika jännä kirja. Periaatteessa Raittila kertoo siinä omasta elämästään ja varsinkin tämän kirjan kirjoittamisesta. Mitä pidemmälle lukeminen edistyy, sitä enemmän tuntuu, että kertoja ei ole luotettava. Siihen viittaa kirjan kanteenkin nostettu virke.

”Tahtoisin kovasti väittää olevani se henkilö, joka tässä kirjassa esiintyy.”

Kirjassa on normaalin kertovan tekstin lisäksi pari esseetä, lukuisia kirjeitä eri tahoille (kirjailija Juha Seppälälle, Yleisradioon, kustantamoon jne.), pätkä päiväkirjamerkintöjä ja jopa verottajalle osoitettuja perusteluja, miksi jotkut tietyt hankinnat kuuluvat työkuluvähennyksiin. Tyyli on vahvasti itseironinen.

Yksi asia, joka nousee voimakkaasti esiin, on suomalaisten kirjailijoiden heikko toimeentulo. Kansa on liian pieni. Jos kirjailija haluaa kirjoittaa romaaneja, hänen on lisäksi haalittava tuloja monista eri lähteistä. Kun kustantaja ensin päättää olla julkaisematta Kirjailijaelämää, kirjailija joutuu paniikkiin. No, tuo asiahan saa myöhemmin positiivisen ratkaisun.

Minun huomiotani kiinnitti Parnassossa vuonna 2005 aiemmin julkaistu essee Ääneen kirjoitetut. Siinä Raittila pohtii ”radioon tehtävän proosan problematiikkaa ja sen edellyttämää kartoittamatonta näyttelijäntyön lajia”. Raittilalla on pitkä kokemus radioon kirjoittamisesta. Kohta proosan kuuntelu lienee valtavirtaa, vaikka kuunneltavaa tekstiä ei olisi kirjoitettu ensisijaisesti kuunneltavaksi.

Kirjailijaelämässä on paljon ajattelemisen arvoisia mietteitä kuten seuraava.

”Kaipa maailman strukturointi juuri onkin kirjailijan perustehtävä. Aloittaessani tätä kirjaa mietin, miksi ihmiset eivät kirjallisuudessa mielly samaan kuin maailmassa, toisin sanoen novellien ja runojen lukemiseen, eli nopeaan ja lyhyeen. Ilmeisesti ihmiset kaipaavat sitä, että maailman pätkiin jaetusta vilinästä eristetään riittävän isoja kappaleita ja jäsennetään ne romaanin kokoisiksi kirjallisiksi muodoiksi.”

Kirjailijaelämää on valaiseva kurkistus yhden kirjailijan elämään ja samalla moneen kirjailijuuteen yleisesti liittyvään asiaan.

Hannu Raittila: Kirjailijaelämää
WSOY 2006, 242 s.

***********

Helmet-haaste: 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa.

Sadan vuoden lukuhaaste: 2000-luku.