perjantai 9. kesäkuuta 2023

Heine Bakkeid: Meren aaveet

 
Edellinen dekkariviikon kirjani Lundgrenien Kun jää murtuu oli sijoitettu Pohjois-Ruotsiin. Seuraavaksi valitsin kirjan, joka tapahtuu Pohjois-Norjassa. Meren aaveet on Heine Bakkeidin ensimmäinen dekkari.

Päähenkilö on entinen poliisi Thorkild Aske. Hän on ollut töissä sisäisessä tutkinnassa. Kirjan alussa Thorkild on juuri päässyt vankilasta. Syy vankilaan joutumiseen selviää kirjan aikana. Thorkildilla on psyykkisiä ongelmia, ja hän nappailee erilaisia lääkkeitä jatkuvasti. Hän on yrittänyt, ja yrittää uudelleen, itsemurhaa.

Thorkild lupaa selvittää vanhan tuttavansa pojan katoamista. Hän on palveluksen velkaa. Kadonnut nuori mies oli korjaamassa käytöstä poistettua majakkaa saarella sata kilometriä Tromssasta pohjoiseen. On syksy, sää on huono, ja hänen epäiltiin hukkuneen, mutta ruumista ei ollut löydetty.

Meren aaveet oli epäuskottava ja vastenmielinen. Siinä esimerkiksi kuvattiin yksityiskohtaisesti monta kuukautta vedessä olleen ruumiin avausta. Thorkild kaikkine ongelmineen selvisi monesta mahdottomasta tukalasta pinteestä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun tarinaan tuli selvänäkijä, olin vähällä lopettaa kuuntelemisen. Välillä kuunnellessani yritin olla kuulematta inhottavimpia kohtia.

On paljon ihmisiä, jotka ovat kokeneet Meren aaveet eri tavalla kuin minä. Monissa lehdissä ja blogeissa kirjaa on kehuttu erinomaiseksi.

Logo: Yöpöydän kirjat

Dekkariviikon postauksista tulee yhteenveto Tuulevin kirjablogiin.


Heine Bakkeid: Meren aaveet
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry
Into 2019, äänikirjan kesto 9 h 7, lukija Toni Kamula
Kuuntelin kirjaston Ellibs-palvelusta
Norjankielinen alkuteos Jeg skal savne deg i morgen 2016

10 kommenttia:

  1. Ei kyllä kuulosta minunkaan kirjaltani. En arvosta ruumiilla mässäilyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli ennätyksellisen traumatisoitunut päähenkilö ja synkkä tarina. Ei minulle.

      Poista
  2. Tämä sarja on koukuttanut minut. Päähenkilö pääsee huumaavista lääkkeistä eroon ja alkaa selvitä mielenerveysongelmistaan sarjan edistyessä. Tykkään, kun kirjoissa on mukana ripaus mystiikkaa. Selvännäkijöitä käytetään monessa maassa mukana rikosten selvittämisessä mm. Yhdysvalloissa.
    Ei kaikista kirjoista tarvitse tykätä. Jos en tykkää, lopetan lukemisen yleensä kesken. Minulle pahaa tekee väkivaltarikosten tekemisen kuvailu. Ja lapsiin kohdistuvat rikokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olenkin huomannut sinun kirjoituksesi. Minä en jatka tämän sarjan parissa.

      Poista
  3. Näin ne lukukokemuset jakautuvat, minä Main tavoin pidin tästä. Pohjois-Norja on kaunista ja uljasta aluetta, jonka rannikkoa on tullut kierrettyä Varangin vuonon kautta kaloja Jäämerestä narraten useita - mutta liian harvoja - kertoja.
    Bakkeidin luontokuvaukset karunkauniista seudusta ja säiden haltijan nopealiikkeisestä voimasta ovat tehokkaita ja vahvoja.
    Kirjailija tasapainottelee taitavasti todellisuuden ja kuvitelmien, mystiikan välimaastossa aiheuttaen aika ajoin eteeristä tuntemusta lukijansa todellisuudentajun äärirajoja hipoen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen mielipiteineni ilmeisesti vähemmistössä tämän kirjan suhteen. Se herätti minussa lähinnä inhoa, eikä eteerisiä tuntemuksia.

      Poista
  4. Mää tykkäsin kirjan synkähköstä tunnelmasta. Tuo päähenkilö on kyllä aika kliseinen ja ei oo mun suosikkeja siksi, ei kovin häävi tyyppi. Muuten kirja oli kyllä aivan hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päähenkilö Thorkild oli kokoelma ngatiivisia kliseitä.

      Poista
  5. Minäkään en pitänyt Bakkeidin tyylistä. Epäuskottavuus ja ällöttävyyskin vielä jossain määrin menettelevät, mutta yliluonnollisuus ei nappaa yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliluonnollisuus dekkareissa ei sovi minulle lainkaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.