Pimennys on portugalilaisen Maria Roque
Martinsin esikoisteos. Portugalilaisia kirjoja suomennetaan harvoin, joten
ilahduin, kun huomasin tämän. Ostin kirjan ja kuuntelin kirjailijan
valloittavan haastattelun Helsingin kirjamessuilla.
Pimennyksen ideana on sähköjen häviäminen.
Auringon magneettiset pulssit ovat niin voimakkaita, että ne tuhoavat koko
sähköjärjestelmän. Siitä seuraa kaaos. Kirja on ilmestynyt 2021 eli ennen kuin
Iberian niemimaalla oli suuri sähkökatko 2025. Jo se aiheutti pahoja ongelmia,
vaikka kesti vain tunteja. Pimennyksessä sähköä ei ole kahteenkymmeneen
vuoteen.
Kirjassa on kaksi aikatasoa.
Pimennyksen alkaessa vuonna 2021 nuori Teresa jää Lissaboniin kahdestaan
85-vuotiaan isoäitinsä Ritan kanssa. Heidän on pakko lähteä liikkeelle, kun
vesi ja ruoka ovat loppumassa. He suuntaavat kohti Grenoblea, jonne Teresan
veli lähti aikaisemmin tyttöystävänsä perheen kanssa. Kaksikymmentä vuotta
myöhemmin Teresan tytär Rita kulkee toiseen suuntaan Grenoblesta kohti
Lissabonia. Matkalla hän lukee äitinsä kirjoittamaa päiväkirjaa.
”Isoäiti on kovasti
optimistinen tai yrittää ainakin vaikuttaa sellaiselta. ”Mehän elämme oikein
kunnon seikkailua”, hän sanoo. Yritän nauraa hänen kanssaan, mutta kyyneleitä
on vaikea pidätellä, kun näen edessäni moottoritien täydeltä paikoilleen
simahtaneita tai romuksi kolaroituja autoja. Ja tuon elottoman horisontin kaukaisuudessa...
Sitten on vielä tämä savunhaju, joka tuntuu leijailevan joka suunnalta...
Sietämätön kuumuus ei sekään
juuri auta asiaa. Auringonpaahteessa polkeminen ei ollut lainkaan helppoa.
Vielä nytkin, yön laskeuduttua, lämpötila on yli 25ºC! Joulukuussa!
Mielipuolista.”
Teresa ja mummi liikkuvat
tuk-tukilla. ”Sanotaanko nyt, että se oli eräänlainen keltainen aikuisten
kolmipyörä.” He yöpyvät hylätyissä taloissa, joista joskus löytyy ruokaa.
He välttelevät rosvoja, tapaavat ystävällisiä ihmisiä ja saavat elinikäisiä
ystäviä, mutta Teresa kirjoittaa myös ankeista pakolaisleireistä.
Teresan tytär Rita lähtee kohti
Portugalia, kun äiti kuoli ja poikaystävä petti. Sähköt saadaan luultavasti
kohta palautetuksi, mutta tiedonkulku on olematonta. Rita ei tiedä lainkaan,
millaista niemimaalla on. Onko se edes elinkelpoinen? Hallitsevatko sitä
asemiehet? Pimennyksen jälkeen Euroopassa syntyi kaupunkivaltioita, ja on käyty
pimennyssota. Kuinka muutenkaan, ainahan ihmiset sotivat, kuten me nykyisinkin
näemme.
Suosittelen Pimennystä niillekin lukijoille, jotka välttelevät dystopioita. Kirjan painopiste on ihmisten käyttäytymisessä. Kirjailija tuntuu luottavan ihmisten kykyyn selvitä epävarmuuden keskellä. Ainakin hänen luomansa ihmiset selviävät.
Suomentanut Arto Rintala
Osuuskumma 2026, 263 s.
Portugalinkielinen alkuteos Um mundo às escuros 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.