Leo Tostoi: Tunnustuksia

Leo Tolstoi kirjoitti Tunnustuksissa, kuinka hän etsi vuosikaudet vastausta kysymykseen ”Mikä on ihmiselämän tarkoitus?” Tunnustuksia kirjoittaessaan hän oli iältään lähellä viittäkymmentä, suuret romaaninsa kirjoittanut. Hän ihmettelee alkuun omaa elämäänsä ja omia uskomuksiaan sen aikana. Hän käyttää nimityksiä kuten ”kirjailijausko” vaiheesta menestyvänä kirjailijana, joka uskoi opettavansa muita ihmisiä, ja ”edistystaikausko” vaiheesta, jolloin hän uskoi, että pitää kehittää itseään.

Herättyään etsimään vastausta elämän kysymykseen Tolstoi haki vastausta tieteistä, mutta ei löytänyt. Lopulta hän päätyi siihen, että vastaus on uskossa. Hän ihannoi työtätekevien kansanihmisten aitoa uskoa ja halusi päästä irti omasta poikkeusasemastaan.

”Tajusin, että mikäli halusin ymmärtää elämää ja sen tarkoituksen, minun ei tullut elää loiselämää vaan oikeaa elämää ja hyväksyttyäni nykyisen ihmiskunnan sille antaman tarkoituksen tarkastaa se ja sulautua tähän elämään.”

Usko ei kuitenkaan tuonut lopullista vastausta Tolstoin kysymykseen. Häntä vaivasivat uskonopin ristiriidat. Kirjan loppu jää avoimeksi, kun Tolstoi lupaa jatkoa Tunnustuksille selvitettyään ”mitä valheellista ja mitä todellista löysin opista”.

Sain vinkin tämän kirjan lukemiseen Ketjukolaajalta. Muuten en olisi edes huomannut tätä vasta muutama vuosi sitten suomennettua Tolstoin teosta.

Leo Tolstoi: Tunnustuksia

Suomentanut Eero Balk

Basam Books 2012, 128 s.

Venäjänkielinen alkuteos Исповедь 1882

Kirjamessut 2015: 3. päivä

Tämä oli tällä kertaa minun viimeinen messupäiväni ja sekin oli vain parin tunnin mittainen. Kävin Bonnierin tilaisuudessa, jossa kirjabloggaajat pääsivät tapaamaan kahdeksaa esikoiskirjailijaa. Lisäksi Katja Kettu piipahti paikalla ja lopuksi haastateltiin Mihail Šiškiniä.

Esikoiskirjailijat ja heidän kirjansa olivat: Simo Hiltunen (Lampaan vaatteissa), Roope Sarvilinna (Kateissa), Vuokko Sajaniemi (Pedot), Saara Turunen (Rakkaudenhirviö), Kaisa Haatanen (Meikkipussin pohjalta), Erkka Mykkänen (Kolme maailmanloppua), Inga Röning (Hippiäinen) ja Jussi Seppänen (Kymmenottelu). Sajaniemi, Turunen ja Seppänen ovat ehdolla HS:n kirjallisuuspalkinnon saajiksi.

Minua kiinnostivat eniten Jussi Seppäsen urheiluaiheinen kirja, joka ei ole urheilukirja, ja Erkka Mykkäsen lyhyet, ilmeisesti absurditkin tarinat. Kysyin Mykkäseltä, onko hän lukenut Daniil Harmsia ja vastaus oli kyllä.

Jätin messuhulinan taakseni pian yhdentoista jälkeen. Silloin hallissa oli jo täyttä, kuten yleensäkin messulauantaina.

Kirjamessut 2015: 2. päivä

Kirjamessujen toisena päivänä keskityin suomalaisiin kirjailijoihin ja suomalaiseen kirjallisuuteen Venäjän sijasta. Sirpa Kähkönen ja Stig-Björn Nyberg keskustelivat otsikolla Lapsuutemme kirjat. Keskustelijoille ja yleisölle olivat tuttuja kaikki samat: Tammen kultaiset kirjat, Pekka Töpöhäntä, Viisikot, Tarzanit, Runotytöt, jne. Kumpikin keskustelija myönsi, etteivät olleet lapsina erityisemmin pitäneet muumeista. Mikä helpotus, minäkään en pitänyt ja olen luullut olleeni poikkeus. Muumit avautuivat vasta vähän myöhemmin. On tärkeää, että lapsille luetaan. Se oli keskustelun tärkein sanoma.

Heidi Köngäs kertoi kirjastaan Hertta. Markus Leikola haastatteli. Kiinnostus kirjaa kohtaan on valtava. Kuulijoita olisi ollut paljon enemmän kuin suureen Aleksis Kivi -tilaan mahtui. Köngäs sanoi epäilleensä etukäteen, mahtaako suomalaisia kiinnostaa tällainen aihe. Epäilys on osoittautunut turhaksi. En ole (vielä) lukenut kirjaa, mutta tämän teoksen kohdalla ei tarvitse pelätä juonipaljastuksia, koska henkilöiden elämänvaiheet ovat pääpiirteissään tuttuja. Köngäs sanoi perehtyneensä tarkoin arkistoihin ja on valmis puolustamaan näkemystään.

Otavan tilaisuudessa kuuntelin, kun Tua Harno, Pasi Pekkola ja Antti Tuomainen kertoivat uutuskirjoistaan ja vastasivat kirjabloggareiden kysymyksiin. Varsinkin tehdystä taustatyöstä oli mielenkiintoista kuulla. Harno oli ollut Australiassa, Pekkola Kiinassa ja Harno sekä Tuomainen olivat perehtyneet kaivostoimintaan.

Eilen olin antikvariaattiosastolla, tänään tutkin kustantajien ja kirjakauppojen tarjontaa. Ostin Shakespearen Macbethin, jota en löytänyt edellisenä päivänä. Ostin toki muutakin, koska hyviä tarjouksia oli paljon, myös minua kiinnostavista klassikoista. Postaukset tulevat aikanaan.

Helsingin kirjamessut 2015: 1. päivä

Kirjabloggaajilla on oma vinkkauspiste Boknäsin osastolla 6r121. Bloggaajia on paikalla kaikkina messupäivinä klo 13-17. Olin päivystämässä reilun tunnin. Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin ja lukuvinkkejä annettiin.

Suurimman osan messupäivästä vietin antikvariaattiosastolla puutelistan kanssa. Yhden etsimäni kirjan löysinkin, Cervantesin Novelleja, julkaisuvuosi 1936. Tuttua Punapartaa kävin tietysti tervehtimässä.

Olin tehnyt etukäteen suunnitelman, mitkä keskustelut tai haastattelut käyn kuuntelemassa ja pysyinkin suunnitelmassani, koska en ollut ahnehtinut liikaa. Kaikki kolme seuraamaani keskustelua liittyivät venäläiseen kirjallisuuteen ja painotuksena olivat klassikot. Heti aamulla klo 10.30 Kalle Holmberg ja Martti Anhava puhuivat Dostojevskista, haastattelijan nimi meni minulta valitettavasti ohi. Anhavan uusi Karamazovin veljesten suomennos on juuri ilmestynyt. Tätä keskustelua oli hauska kuunnella, varsinkin Holmbergin innostuksen vuoksi. Hän nauratti yleisöä lausahduksilla kuten "keskinkertainenkin ihminen voi samastua neroon", kun Anhava kysyi Holmbergin henkilöhistoriaan viitaten, kehen veljeksistä Holmberg on eri aikoina samastunut.

Otsikolla 1000 vuotta Venäjää toisin silmin kirjailija Rosa Liksom ja kirjallisuuden tutkijat Kirsti Ekonen ja Sanna Turoma keskustelivat suhteestaan venäläiseen kirjallisuuteen. Välillä tuotiin esille naiskirjailijoita. Kuten tiedetään, venäläisen kirjallisuuden kaanon on kovin miesvaltainen. Kuulijat saivat runsaasti vinkkejä kolmen asiantuntijan venäläissuosikeista. Liksomin verratessa Gogolin Kuolleiden sielujen kaupankäyntiä nykyaikaiseen osake- ym. kauppaan, huomattiin taas kerran klassikoiden yleispätevyys.

Vasemmalta oikealle Turoma, Ekonen, Liksom.

Päivän viimeinen ohjelma oli Sattuma ja ennakoimattomuus, jossa keskusteltiin Tolstoista ja Dostojevskista sekä filosofian teemoista. Puheenjohtajana oli Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen ja keskustelijoina venäläisen kirjallisuuden emeritusprofessori Pekka Pesonen, historioitsija Heli Rantala ja filosofi Jaakko Belt. Keskustelu alkoi von Wrightin esseessään esittämästä ajatuksesta, että Tolstoi on meille tutumpi, koska on eurooppalaisempi, ja Dostojevski on oudompi. Seurasi mielenkiintoinen keskustelu, jossa näkökulmat vaihtelivat ja laajenivat, mutta von Wrightin kanssa ei oltu aivan samaa mieltä.

Vasemmalta oikealle Belt, Kivinen, Rantala, Pesonen.

Filosofisten keskustelujen jälkeen loppukevennys. Suomen Antikvariaattiyhdistyksen osastolla on kirjastonhoitaja Leena Laakson kokoelmista koottu näyttely Paperinukkeja 40-luvulta nykyaikaan. Tätä näyttelyä vanha paperinukkien keräilijä ei voinut ohittaa.

 

Liebster-haaste

Kasoittain kirjoja -blogin Nina lähetti minulle kauniin haasteen. Kiitos!

Haasteen säännöt:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Vastaukseni Ninan kysymyksiin:

1. Montako kirjaa sinulla on tällä hetkellä kesken? Mitä ne ovat?

Vain yksi, Elias Canettin Pelastunut kieli. Luen hyvin harvoin usempaa kuin yhtä kirjaa kerrallaan.

2. Mikä on mieluisin lukupaikkasi?

Oma lukunurkkaukseni, jossa on nojatuoli, rahi jalkoja varten ja valovoimainen jalkalamppu (240 W).

3. Minkä kirjan hankit viimeksi?

Antikvariaatista J. W. von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset, jonka aion lukea seuraavaan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen.

4. Oletko kokeillut e-kirjan lukemista? Jos olet, mitä pidit?

Olen, kerran. Minulla ei ole lukulaitetta, joten luin kirjan tietokoneeni näytöltä, eikä kokemus tietenkään ollut miellyttävä. Olen niin vanhanaikainen lukija, että luulen pitäväni perinteisistä paperikirjoista enemmän, vaikka käytössäni olisi oikea lukulaite.

5. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Halusin pohdiskella lukemiani kirjoja enemmän. Kirjoitin silloin tällöin lyhyesti paperille, mutta sitten huomasin blogin pitämisen tarjoaman mahdollisuuden. Ajattelin myös, että ehkä voisin tuoda esille kirjallisuutta, josta blogeissa kirjoitetaan vain vähän.

6. Jos voisit hypätä mukaan jonkun kirjan tarinaan, minkä valitsisit? Miksi?

Annemarie Selinkon Dèsirèen. Ranskan vallankumouksen jälkeinen kuohuva aika kiinnostaa (ilman giljotiineja).

7. Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle?

Pitäisi olla paksuja kirjoja, jotka kestävät monta lukukertaa, joten valitsen kirjoja, jotka olen jo lukenut useammin kuin kerran: Linnan Täällä Pohjantähden alla, Dostojevskin Karamazovin veljekset ja kevyemmäksi vaihtoehdoksi Mitchellin Tuulen viemää

8. Keneen fiktiiviseen hahmoon haluaisit tutustua oikeassa elämässä?

Sigrid Undsetin Ida Elisabetiin.

9. Millaisia kirjoja luet mieluiten?

Realistista proosaa.

10. Onko sinulla aikaa lukea niin paljon kuin haluat?

Ei! Työt häiritsevät lukemista.

11. Mikä on mielestäsi ulkonäöltään kaunein kirja?

Minä en kiinnitä huomiota kirjan ulkonäköön valitessani kirjaa luettavaksi. Sisältö on tärkein. Minua viehättävät vanhat kirjat. Alla on kuva, jossa on pari ranskalaista esimerkkiä.

Tämä tunnustushaaste on kiertänyt blogeja niin paljon, että laitan sen eteenpäin sääntöjen vastaisesti vain kolmeen blogiin: Kirjavarkaan tunnustuksia, Tahaton lueskelija ja Lukupino.

Omat kysymykseni yllä mainittujen blogien kirjoittajille:

1. Seuraatko muita kuin kirjablogeja?
2. Seuraatko kirjallisuusjuttuja ja -uutisia lehdistä, radiosta, televisiosta?
3. Luetko tietokirjallisuutta? Millaista?
4. Kenen kirjailiijan elämäkerran haluaisit lukea?
5. Kuka lastenkirjahahmo oli (on) sinulle tärkeä?
6. Rakkain runosi?
7. Mikä näytelmä on tehnyt sinuun suuren vaikutuksen?
8. Mitä kotimaista syksyn uutuuskirjaa odotat innokkaimmin? Vai oletko lukenut sen jo?
9. Helsingin kirjamessut ovat tällä viikolla. Käytkö kirjamessuilla, tänä vuonna tai yleensä?
10. Messujen teemamaa on Venäjä. Onko joku venäläinen kirjailija sinulle läheinen?
11. Yllätä lukijasi ja suosittele kirjaa, jota emme ehkä odottaisi sinun suosittelevan!

Loppuviikosta messuille!

Helsingin kirjamessut ovat tällä viikolla torstaista  sunnuntaihin. Sain kirjabloggaajapassin messuille ja aion käyttää sitä ahkerasti. Tarkoitukseni on olla messuilla torstaina, perjantaina ja jonkin aikaa myös lauantaina. Sunnuntaina on jo muuta pakollista tekemistä.

Olen tutkinut messujen ohjelmaa ja joka päivältä löytyy paljon mielenkiintoista. Päätin vinkata tässä vain kolme ohjelmaa/päivä.

Torstai 22.10.

10.30-11.00 Sibelius Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljekset

Dostojevskini lukeneena odotan tätä keskustelua koko messsuohjelmasta eniten.

15.30-16.00 Takauma 1000 vuotta Venäjää toisin silmin

Venäjää katsottuna kirjallisuuden kautta.

16.00-16.30 Takauma Sattuma ja ennakoimattomuus

Toinen keskustelu Venäjän kirjallisuuden klassikoista.

Perjantai 23.10.

12.30-13.00 Aleksis Kivi Heidi Köngäs: Hertta

Köngäksen Hertta on syksyn suomalaisista se kirja, jonka haluan lukea.

13.00-13.30 Aleksis Kivi 12 tuolia: uusia dialogeja venäläisestä kirjallisuudesta

Helsingin yliopiston keskustelusarja, keskustelemassa Rosa Liksom.

17.30-18.00 Kirjakahvila Juri Nummelin: 50 kirjaa – 50 elokuvaa

Kirjoihin perustuvia elokuvia.

Lauantai 24.10.

10.15-11.00 Aino Mika Waltarin Sinuhe 70 vuotta

Kirjailijoita keskustelemassa Sinuhesta.

12.00-12.30 Wine Corner Erkki Vettenniemi: Solženitsyn – elämä ja eetos

Ensimmäinen suomalainen Solženitsyn-elämäkerta.

12.30-13.00 Takauma Suomen kirjailijaliitto esittää: venäläisen runouden viehätys

Marja-Leena Mikkola ja venäläinen kirjallisuus.

Sunnuntai 25.10.

11.30-12.00 Wine Corner Inspiroiva Berliini

Berliini kirjailijan inspiraation lähteenä.

13.30-14.00 Eino Leino Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään

Aihe, josta jokaisen suomalaisen luulisi olevan kiinnostunut.

14.00-15.00 Aino Käännetyt maailmat & kääntämisen menneisyys ja tulevaisuus

Keskustelua kääntämisestä ja kääntäjän työstä.

Venäjään näyttävät painottuvan minun vinkkini, mutta onhan Venäjä messujen teemamaa. Kävin viime torstaina Kansallisteatterissa katsomassa Pirkko Saision kirjoittaman näytelmän Slava! Kunnia. Se sopi hienosti samaan teemaan.

Todennäköisesti vietän taas suurimman osan ajasta tutkimalla antikvariaattien hyllyjä. Pari tuntia aion myös istua päivystämässä kirjabloggaajien omassa kirjavinkkauspisteessä Boknäsin osastolla.

Anne Swärd: Kesällä kerran

Rikki menneistä perheistä kirjoitetaan paljon. Anne Swärdin Kesällä kerran on hyvä romaani aiheesta.

Perheenjäsenet ovat vuorotellen äänessä lyhyissä luvuissa. Useimmin kertojana on toinen pojista, Kristian, ja äiti Ingrid, mutta myös muut eli perheensä jättänyt Jack, vanhin poika Jens ja hänen vaimonsa Lisette. Muutaman kerran äänessä on Kaj, joka on nimestään huolimatta tyttö. Kaj on Jackin uskottomuuden seurauksena syntynyt tytär, jonka hänen äitinsä toi perheeseen vauvana.

”Lapsemme ovat kannibaalilapsia, he tunkeutuvat kaikkialle, sinun ja minun leikkeihin, auringon valaisemiin huoneisiin ja uniin. Eivät koskaan jätä meitä rauhaan. Lukittujen ovien läpi he kulkevat kuin tyhjää vain. Kajn vauvanhiukset kihartuvat auringossa, tuntuu kuin hänen ajatuksensa kiertyisivät ohuen kallon läpi. Kukaan ei koskaan tiedä mitä hän ajattelee. Mikäli hän ajattelee.”

Puheenvuorojen aiheet hyppelevät nykyhetkestä menneeseen. Lukijalle syntyy vähitellen käsitys perheen historiasta. Nykyajassa mennään kirjan kuvaamana kesänä vielä eteenpäin. Pirstaleinen rakenne sopii täydellisesti teemaan, ja juuri se tekee minusta kirjasta hyvän.

Perheen sisällä on rakkautta, mutta myös vihaa ja mustasukkaisuutta, paljon mustasukkaisuutta. Mielialoja kuvastelevat vesi (meri, joki, uima-allas), koirat ja kärpäset. Jalan alla murskautuva kuolleiden kärpästen mössö on iljettävää luettunakin.

Kesällä kerran on ollut ilmestymisvuotenaan August-palkinnon ehdokkaana, mikä on helppo ymmärtää.

Anne Swärd: Kesällä kerran

Suomentanut Katriina Huttunen

Otava 2012, 234 s.

Ruotsinkielinen alkuteos Polarsommar 2003