maanantai 12. elokuuta 2013

Kuukauden nobelisti Thomas Mann: Buddenbrookit

Thomas Mannin Buddenbrookien alaotsake on Erään suvun rappio.  Se kertoo, mistä kirjassa on kysymys: mahtava Buddenbrookien kauppiassuku häviää. Piirsin oheisen sukutaulun hahmottamaan teoksen henkilöitä.

Lyypekkiläisten Buddenbrookien viljatukkuliike oli perustettu vuonna 1768. Kirja alkaa vuodesta 1835, jolloin sukutaulun Johann ja Antoinette olivat vanhuksia ja liikkeen johdossa oli heidän poikansa Johann. Vanhempi poika Gotthold Johannin ensimmäisestä avioliitosta oli syrjäytetty, koska hän meni naimisiin naisen kanssa, jota suku ei hyväksynyt. Nuorempi Johann Buddenbrook kuoli yllättäen niin aikaisin, että hänen poikansa Thomas joutui ottamaan vastuun liikkeestä varsin nuorella iällä. Thomaksen sukupolvi onkin kirjassa läsnä koko ajan, lapsuudesta Thomaksen kuolemaan saakka.

Thomas Buddenbrook oli senaattori ja konsuli, samoin kuin Thomas Mannin isä. Henkilöt eivät ole suoraan Mannin suvusta, mutta sieltä kirjailija on ottanut vaikutteita. Thomasta pidetään kai yleensä Buddenbrookien keskushenkilönä, mutta minulle on läheisin hänen sisarensa Antonie, jota kutsutaan Tonyksi. Kirjan kolmannen osan, joka kertoo Tonyn nuoruuden rakkaudesta, Mann on omistanut sisarelleen Julialle.

Mann luo kirjassa 1800-luvun porvariston kuvan. Hän kuvailee yksityiskohtaisesti tapoja, sisustuksia, vaatteita, jopa miesten partojen leikkauksia. Tuo voi kuulostaa tylsältä, mutta ei ole. Kauppiassuvun käyttäytymissäännöt ovat ankaria. Naiset, eli lähinnä Tony, ovat kuin kauppatavaraa. Rakastetunkin tyttären tehtävänä on solmia kauppahuonetta hyödyttävä avioliitto. Miten lukija sääliikään Tonya, joka menee naimisiin inhoamansa miehen kanssa ja kysyy vihkimisen jälkeen isältään: ”Oletko sinä tyytyväinen minuun?”

Miksi Buddenbrookien suku sitten joutuu rappiolle? Rappiokin on suhteellinen käsite. Thomas Buddenbrookin aikana kauppahuone oli vielä voimissaan, mutta ei niin mahtavana kuin aiemmin. Minulle tuli mieleen Tolstoin Sodassa ja rauhassa esittämä ajatus, että aika vain ajoi ohi. Muut, uudet ja yritteliäämmät kauppiaat menestyivät paremmin. Thomas Buddenbrook oli velvollisuudentuntoinen, mutta hänen sydämensä ei ollut samalla tavalla mukana liiketoiminnassa kuin edeltäjillä. Viimeinen Buddenbrook, Hanno, halusikin jo jotain aivan muuta eli musiikkia.

Luin nyt Buddenbrookit toiseen kertaan. Jo ensimmäisestä kerrasta mieleeni oli jäänyt, miten Mann käyttää sukuun syntyviä tyttöjä häviön symboleina. Suvusta pois suljettu Gotthold saa vain tyttäriä, Thomaksen ja Tonyn veljen Christianin avioton lapsi on tyttö – ja jopa Tonyn pian synnytyksen jälkeen kuollut vauva oli tyttö. Kun Hanno epäonnistuu lausuessaan isälleen runoa kauppahuoneen satavuotispäivänä, hän saa haukut:
”No tämä nyt ei ole mikään nautinto”, sanoi senaattori kiivaasti ja kärttyisästi ja nousi. ”Mitä sinä itket? Sitä tässä olisi syytä itkeä että sinusta ei ole edes tällaisena päivänä tuottamaan minulle minkäänlaista iloa. Pieni tyttökö sinä olet vai mikä? Mitä sinusta tulee jos jatkat tuohon tapaan?”
Thomas Mann sai Nobel-palkintonsa nimenomaan Buddenbrookeista. Buddenbrookit on harvinainen kirja: sillä on oma museo, Buddenbrookhaus Lyypekissä. Museo on Mannin perheen vanhassa talossa. Kävin siellä elokuisella matkallani.

Pohjakerroksen näyttely esittelee Mannin sukua. Ensimmäisessä kerroksessa on vaihtuva näyttely, jonka aiheena oli tällä kertaa Heinrich Mann. Toinen kerros keskittyy kirjaan, sen syntyyn ja vastaanottoon jne. Siellä on myös museon paras osa eli kaksi huonetta, jotka on sisustettu kirjan mukaisesti. Näytteillä on esimerkiksi nukketeatteri, jollaisen Hanno sai joululahjaksi. Ikkunasta näkyy sama kirkko, jota Mann on katsellut ja tunnelmaa lisää nauhalta kuuluva kavioiden kopse.

Museossa ei saanut ottaa kuvia, joten liitän loppuun kuvan vanhoista makasiineista, jotka ovat varmaankin samanlaisia kuin Buddenbrookien (tai Mannien) viljavarastot.

Thomas Mann: Buddenbrookit
Suomentanut Ilona Nykyri
WSOY 2010, 644 s (aikaisempi suomennos ilmestynyt 1925)
Saksankielinen alkuteos Buddenbrooks – Verfall einer Familie, 1901

17 kommenttia:

  1. Valaiseva, loistava hyvä ja perinpohjainen arvio. Hieno perhekaavio.

    Olen lukenut Mannilta vain Nuori Joosef -kirjan.

    Sukuihin ja valtioihin kuuluu rappio, ja se minusta johtuu osittain siitä, että muut kehittyvät nopeammin ja siitä, että on helpompi rakentaa kun säilyttää, isossa kokonaisuudessa alkavat hajottavat voimat olla suurempia kuin rakentavat ja ylläpitävät.

    (Tätä ongelmaa Asimomovin Säätiö trilogia minusta käsittelee hyvin, vaikka on "vain" scifiteos)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!

      Isoilla vanhoilla organisaatioilla on tosiaan vaikeuksia pysyä pystyssä.

      Poista
    2. Juu sain tämän nyt luetuksi ja linkkasin tämän jutun omaani :)

      Poista
  2. Mannit, sekä Thomas että Klaus, ovat olleet epämäärisellä "joskus pitäisi lukea" listalla ja tätä Buddenbrookeja ovat muutkin kehuneet...

    "Aika on mennyt ohi"-ajatuksesta tulee mieleen myös jotkut japanilaiset, erityisesti Makiokan sisarukset mutta uuden ajan ja traditionaalisten arvojen välinen konflikti on muutenkin suosikkiaiheita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klausilta en ole lukenut mitään. Thomakselta suosittelen juuri Buddenbrookeja. Olen lukenut myös Taikavuoren, mutta sen lukeminen oli aika tuskallista.

      Poista
  3. Buddenbrookit on yksi suuria suosikkejani, jonka olen jo pariin kertaan lukenut, lisäksi olen nähnyt kirjasta tehdyn TV-sarjan. Museosta en tiennyt mitään. Pitääpä käväistä, jos joskus Lyypekkiin osun.

    Naiset eivät tosiaan olleet mitään kovaa valuuttaa Buddenbrookien perheessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museossa kannattaa käydä, jos menee Lyypekkiin. Minulta taas on mennyt ohi tuo TV-sarja. Harmi.

      Poista
    2. Kiitos Margit kuvista ja esittelystä. Ihailtavaa, että joku tarttuu kirjaan jo toiseen kertaan -- tuntuu että monet eivät enää koskaan palaa mihinkään lukemaansa kirjaan.
      Buddenbrookit on nuoruudenrakkauteni, klassinen sukuromaani, joka on toiminut monien muiden kirjailijoiden (mm. Orhan Pamuk) sukukronikoiden esikuvana. Mann sai Nobelinsa varhain (1929) ja julkaisi sen jälkeen monia merkittäviä romaaneja (mm. Taikavuori) ja tuon Joosef-trilogian, jota itse lienee pitänyt parhaimpana ja jonka ensimmäisen osan Jokke tuossa jo mainitsikin. Se on aika raskas lukea ja sijoittuu nimensä mukaisesti muinaiseen Lähi-itään :). Kuolema Venetsiassa on vaikuttava.
      Erittäin kiinnostavia ovat myös Mannin perheestä ja lapsista kirjoitetut biografiat yms. Monenlaista draamaa sisältyi heidän elämiinsä ja runsaasti myös tuota "rappiota" :).

      Poista
    3. Luen usein kirjoja uudelleen. En yleensä edes osta kirjaa, ellen ole jo lukenut sitä. Minusta hyvän kirjan tuntomerkkejä on, että sen haluaa lukea monta kertaa.

      Poista
  4. Minulta löytyy Buddenbrookit omasta kirjahyllystäni ja olen ajatellut lukea sen vielä tässä joku kerta Saksan kirjallisuus -haasteeseen, jossa on vielä muutamia kuukausia aikaa (ja jota muuten en ole ehtinyt vielä aloittamaankaan, heh.)

    Tämä bloggaus innosti minua entisestään Buddenbrookien pariin. 1800-luvun miljöö ja tapojen, sisustuksen ja vaatteiden yksityiskohtainen kuvaus kuulostaa ihanalta. Heh, ja ihana tuo väsäämäsi sukutaulu! Ehkää pitää kopsata se työpöydälleni, jotta voin hyödyntää sitä luku-urakan alkaessa, sillä olen onneton pysymään selvillä henkilöiden välisistä suhteista romaaneissa, joissa on laaja henkilögalleria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksalaiseen kirjallisuuteen tutustumiseen Buddenbrookit on mainio valinta.

      Toivoinkin, että sukutaulusta olisi hyötyä jollekulle muulle. Käytä ihmeessä, jos luulet siitä olevan apua.

      Poista
  5. Buddenbrookit on yksi suosikkiklassikoistani, ihastuin siihen kovasti joskus yläasteella (tai lukiossa, en muista enää). Sen jälkeen olen lukenut Mannilta vain Kuoleman Venetsiassa, mutta uskon vielä jatkavani tutustumista tähän saksalaiseen nobelistiin.

    Ja hieno bloggaus muuten, hyviä huomioita naiskuvauksesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä Buddenbrookien ystäviä taitaakin olla monta!

      Kiitos kehuista.

      Poista
  6. Tuo sukutauluidea on upea. Itsekin sitä joskus käytän, kun on vaikea hahmottaa jonkun kirjan henkilöitä ja sukulaisuusuhteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Buddenbrookeissa on lisäksi sama nimi (Johann) usealla henkilöllä.

      Poista
  7. Esittelysi perusteella tämä menee luettavien listalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Buddenbrookit on niitä klassikoita, jotka ehdottomasti kannattaa lukea.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.