César Aira: Miten muutuin nunnaksi/Syntymäpäivä

Pienessä niteessä on kaksi argentiinalaisen César Airan pienoisromaania. Miten muutuin nunnaksi katselee elämää kuusivuotiaan pikkupoika César Airan silmin. Lapsi kokee todellisuuden aivan eri tavalla kuin vanhempansa ja muut aikuiset. Itseäänkin hän kutsuu koko ajan tytöksi. Hänen mielikuvituksensa on vilkas, mutta toisaalta hän on omalla tavallaan looginen.

”En pystynyt etenemään enää koska paikasta ei ollut uloskäyntiä. Eikä mieleeni juolahtanut palata takaisin… Tämä viimeinen oli johdonmukaista. Vanhempieni suhtautuminen minuun lähti aina samalta pohjalta ”Tällä kertaa olet mennyt liian pitkälle”. Ei koskaan ”Tällä kertaa olet palannut liian kaukaa”, varmaankin koska sieltä ei palata.”

Lapsen ajatukset ovat hapuilevia ja katkeilevia ja virkkeet kirjassa välillä niin hämäriä, että en ymmärtänyt, mitä niissä sanottiin. Syntymäpäivässä Aira kirjoittaa, että hän on aina pelännyt tukehtumista. Romaanissa Miten muutuin nunnaksi lapsen kauhuna on mansikkajäätelö, joka on myrkytettyä tai johon hukkuu.

Syntymäpäivä on minusta ennemminkin essee, eikä pienoisromaani. Siinä eräs Airan tiedoissa paljastuva aukko yhdistettynä juuri ohitettuun viisikymmenvuotispäivään, saa hänet pohdiskelemaan omaa kirjoittajuuttaan, erityisyyden suhdetta yleiseen ja ajan olemusta.  Pidin Syntymäpäivästä enemmän kuin romaanista Miten muutuin nunnaksi. Viime mainittu jäi minulle vähän liian abstraktiksi. César Airan esseitä voisin lukea enemmänkin.

César Aira: Miten muutuin nunnaksi/Syntymäpäivä

Suomentanut Pentti Saaritsa

Siltala 2015, 202 s.

Graafinen muotoilu M-I. Muukka

Espanjankieliset alkuteokset Cómo me hice monja 1998, Cumpleaños 2001