Pienessä niteessä on kaksi argentiinalaisen César
Airan pienoisromaania. Miten muutuin
nunnaksi katselee elämää kuusivuotiaan pikkupoika César Airan silmin. Lapsi
kokee todellisuuden aivan eri tavalla kuin vanhempansa ja muut aikuiset.
Itseäänkin hän kutsuu koko ajan tytöksi. Hänen mielikuvituksensa on vilkas,
mutta toisaalta hän on omalla tavallaan looginen.
”En pystynyt etenemään enää koska paikasta ei ollut uloskäyntiä. Eikä mieleeni juolahtanut palata takaisin… Tämä viimeinen oli johdonmukaista. Vanhempieni suhtautuminen minuun lähti aina samalta pohjalta ”Tällä kertaa olet mennyt liian pitkälle”. Ei koskaan ”Tällä kertaa olet palannut liian kaukaa”, varmaankin koska sieltä ei palata.”
Lapsen ajatukset ovat hapuilevia ja katkeilevia
ja virkkeet kirjassa välillä niin hämäriä, että en ymmärtänyt, mitä niissä
sanottiin. Syntymäpäivässä Aira
kirjoittaa, että hän on aina pelännyt tukehtumista. Romaanissa Miten muutuin nunnaksi lapsen kauhuna on
mansikkajäätelö, joka on myrkytettyä tai johon hukkuu.
Syntymäpäivä on minusta ennemminkin essee, eikä
pienoisromaani. Siinä eräs Airan tiedoissa paljastuva aukko yhdistettynä juuri
ohitettuun viisikymmenvuotispäivään, saa hänet pohdiskelemaan omaa
kirjoittajuuttaan, erityisyyden suhdetta yleiseen ja ajan olemusta. Pidin Syntymäpäivästä
enemmän kuin romaanista Miten muutuin
nunnaksi. Viime mainittu jäi minulle vähän liian abstraktiksi. César Airan
esseitä voisin lukea enemmänkin.
César Aira: Miten muutuin nunnaksi/Syntymäpäivä
Suomentanut Pentti Saaritsa
Siltala 2015, 202 s.
Graafinen muotoilu M-I. Muukka
Espanjankieliset alkuteokset Cómo me hice monja
1998, Cumpleaños 2001
Aira on kyllä parhaimmillaan aika hulvaton kirjailija (tämä sen perusteella, että yhden kaksoisniteen olen lukenut).
VastaaPoistaKirjan kansiliepeessä sanottiin, että Miten muutuin nunnaksi on melankolisen humoristinen. Minä en löytänyt siitä huumoria, vaan enemmänkin ahdistusta.
PoistaKuulostaapa erikoiselta, kirjailijasta en ollut ennen kuullutkaan. Ei ehkä ihan minua varten, luulisin.
VastaaPoistaAira esiintyy silloin tällöin nobelistiveikkauksissa. Aika erikoista tekstiä kylläkin.
Poista