Alan Bradleyn Kuolema ei ole lasten leikkiä on satukirja, jonka sankaritar on
pikkuneiti Flavia de Luce. Kymmenvuotiaan Flavian tiedot kemiasta ovat
yliopistotasoa. Hän on älykäs ja kekseliäs ja aina paikalla, kun tapahtuu tai
kun puhutaan salaisia. Tässä kirjassa Flavia
nöyryyttää komisario Hewittia ratkaisemalla yhden vanhan ja yhden tuoreen kuolemantapauksen.
Kanadalainen Bradley on sijoittanut Flavian
seikkailemaan perinteiseen dekkariympäristöön
eli Englannin
maaseudulle 1950-luvulle. On kartano ja kirkko, pappi, kylähullu, pari
julkkista ja sekalainen joukko kyläläisiä. Kertojana on Flavia itse ja
tyylilaji tavoittelee kepeää humoristisuutta.
Luen kuitenkin mieluummin sadut satuina ja
dekkarit dekkareina.
Sellaisina kuin Kristina Ohlssonin Daavidintähdet. Bradleyn kirjaa
lueskelin viikon aikana, milloin sattui huvittamaan, mutta aloitettuani Daavidintähdet en kyennyt lopettamaan.
Lähes viisisataasivuinen kirja pysyi herkullisen jännittävänä koko ajan.
Ohlssonin aiemmista kirjoista tutut Alex Recht
ja Fredrika Bergman työskentelevät taas yhdessä. He joutuvat selvittämään
juutalaisessa päiväkodissa tapahtunutta murhaa ja heti perään kahden
juutalaispojan katoamista. Poikien löytämisellä on kiire, mutta mahdollisia
motiiveja on liikaa. Järjestäytynyt rikollisuus? Viharikos? Henkilökohtaiset
syyt? Tutkimukset vievät Fredrika Bergmanin lopulta Israeliin selvittämään, kuka
tai mikä on Paperipoika, joka häilyy uhkaavana rikosten taustalla.
Daavidintähdissä Kristina Ohlsson on kirjoittanut tähän
mennessä parhaan dekkarinsa.
Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä
Suomentanut Laura Beck
Bazar 2014, 389 s.
Englanninkielinen alkuteos The Weed that
Strings the Hangman’s Bag 2010
Kristina Ohlsson: Daavidintähdet
Suomentanut Outi Menna
WSOY 2015, 497 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Davidsstjärnor 2013
Ohlssonin dekkari kyllä kiinnostaa kovasti, kunhan vain ehtisin sen pariin. Tämä viikko on ollut niin kiireinen, että olen lähinnä ehtinyt lukea muutaman sivun iltaisin, kun uni on jo painanut silmiä. Jospa pian koittaisi jokunen hetki, kun saisi vain uppoutua hyvään kirjaan!
VastaaPoistaVaroitan Ohlssonin kirjasta sikäli, että kun sen aloittaa, ei malta lopettaa! Ei siis väsyneelle.
PoistaFlavia on huippu, odottelen kolmatta kirjaa kirjastosta.
VastaaPoistaOhlssonin kirja oli mielestäni hänen paras kirja. Suosittelen molempia.
Flavia-kirjoista on kai yleensä pidetty (ainakin enemmän kuin minä pidin). Ohlssonista olemme täsmälleen samaa mieltä.
PoistaMolempiin dekkareihin olisi mukava päästä käsiksi. Flavia on ilmeisesti aika leppoisaa, kun taas Ohlsson on kovassa sarjassa. Olen lukenut Ohlssonin esikoisen ja pidin siitä, mutta lapsikohtalo järkytti niin, että en ole uskaltautunut lukemaan muita. Ja tässä taas nuo lapset rikoksen kohteena. Huh.
VastaaPoistaJos lapsikohtalot järkyttävät, niin tämä Ohlsson kannattanee jättää lukematta.
PoistaFlavia jaksaa viehättää minua. Minustakin tämä on Ohlssonin paras, mutta silti katson että kaksi aiempaa tulee olla pohjana, jotta tarinasta saa kaiken irti. Mahtavat kirjat.
VastaaPoistaOn varmasti hyvä, jos on lukenut Ohlssonin edelliset kirjat ennen Daavidintähtiä. Luulen kuitenkin, että tämä toimii myös omillaan.
PoistaBradleyn tyyli puri minuun, mutta toisen kirjan jälkeen jo vähän heikommin. Odottelen mielenkiinnolla seuraavaa suomennosta - menevätkö omat lukufiilikseni taas alaspäin vai olisiko seuraava kirja parempi. Ohlsonin Varjelijat odottelee minulla hyllyssä, mutta enpä ole vielä ehtinyt tutustumaan.
VastaaPoistaMinä en aio lukea muita Bradleyn kirjoja. Varjelijat kannattaa lukea ennen Daavidintähtiä.
PoistaMinua(kaan) eivät nuo Bradleyn kirjat kiinnosta. Olen niistä toki kuullut, mutta lukemieni bloggausten perusteella päättelen, etteivät ole minua varten ne. Minäkin luen mieluummin sadut satuina. Lisäksi en helposti lämpene lapsikertojille.
VastaaPoistaOhlssonin dekkareista sen sijaan olen tykkäillyt eli Daavidintähdet on lukulistalla. Vaikuttaa lupaavalta!
Jos olet pitänyt Ohlssonin aiemmista dekkareista, niin pidät varmasti Daavidintähdistäkin.
PoistaMargit, onneksi aloitin Ohlssonin Daavidintähdistä, joka on ihan huippua! Jos dekkareista pitää, Daavidintähdet on laatua. Harvoin saa lukea näin monipolvista trilleriä lukunautinnon siitä vain kiihtyessä, ei laimentuessa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä. Daavidintähdet on kertakaikkiaan hyvä dekkari.
Poista