 |
| Oulunkylän kirjasto Helsingissä |
Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat
kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa
kirjaston edessä (tai kirjastossa). Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa
kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä
tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista
osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice -blogista.
Oma kirjastohistoriani alkoi jo alle kouluikäisenä. Perheeni asui eräässä keskisuomalaisessa kaupungissa, onneksi lähellä sivukirjastoa, jonka vakioasiakas olin. Kouluaikanani asuimme etelämpänä pienessä maaseutupitäjässä – sielläkin onneksi lähellä kirjastoa. Sen lasten- ja nuortenkirjojen osaston luin nopeasti läpi ennen kuin siirryin aikusten kirjoihin. Näin myöhemmin ajateltuna kyseinen kunnan pääkirjasto ei ollut kovin ammattimaisesti hoidettu silloin vuosikymmeniä sitten (nykyisin tuo asia on sielläkin kunnossa), mutta kyllä sen avulla pääsi tutustumaan kirjallisuuden klassikoihin, joista olen aina ollut kiinnostunut. Nyt olen ollut jo kauan Helsingin kirjastojen äärellä. Useimmiten käyn Oulunkylän kirjastossa, mutta silloin tällöin myös ihanassa vanhassa Rikhardinkadun kirjastossa.
Lapsena alkaneelle lukuharrastukselleni kirjastot ovat olleet elintärkeitä. Monestakaan syystä ei ole mahdollista ostaa kaikkia kirjoja, jotka haluaa lukea. Nykyisin monia vanhempia kirjoja ei edes löydä mistään, ei antikvariaateistakaan. Kirjasto on silloin ainoa mahdollisuus.
Alla olevassa kuvassa olen etsimässä lisää lukemista Oulunkylän kirjaston dekkarihyllystä, vaikka olen jo valinnut hyllyn päällä näkyvät kolme kirjaa. Ystävällinen kirjastovirkailija otti kuvan.
Jes, minäkin mainitsin Rickardinkadun kirjaston. Ja lapsuus maalla - kirjasto oli ainoita harrastusmahdollisuuksia. Pelottaa ajatella, ettei sitä enää olisi saatavilla.
VastaaPoistaMaalla ei todellakaan ollut muita harrastusmahdollisuuksia kuin kirjasto ja liikunta. Nykyisin harrastusmahdollisuuksia on enemmän, mutta kirjasto on edelleen tärkeä.
PoistaHauska kuva tuo alempi ja hyvä postaus! Kiitos, että olet mukana :)
VastaaPoistaKiitos itsellesi tämän tempauksen ideoinnista!
PoistaKomppaan Katria: hauska tuo alempi kuva. :)
VastaaPoistaOlen tähän aiheeseen liittyviä postauksia lukiessani miettinyt, miten äärettömän tärkeä kirjasto oli minulle erityisesti lapsena ja nuorena. Kannoin kirjastosta kilokaupalla kirjoja kotiin ja luin lukemasta päästyäni. En varmasti olisi pystynyt lukemaan läheskään niin paljon ilman ihanaa kirjastolaitosta ja olisin jäänyt aika montaa elämystä paitsi - puhumattakaan kaikesta siitä tiedosta, mitä kirjaston kirjoista ammensin.
Kiitos!
PoistaLapsena minäkin luin niin paljon, että ilman kirjastoa se ei olisi ollut todellakaan mahdollista.
Minullakin on ollut onni asua aina kirjaston lähellä. Se on ollut pikku pyöräilymatkan päässä, ja se on minulle tärkeää - on arjen pientä luksusta pyrähtää nopsaan kirjastolle jos siltä tuntuu. :)
VastaaPoistaKirjasto lähellä asuinpaikkaa on onnea!
PoistaTätä postausta lukiessa mullekin valkeni vielä selvemmin, etten olisi lukija ilman kirjastoja. Ensin koulun kirjasto, sitten kirjastoauto ja lapsuuden kotikunnan pääkirjasto, ne ovat johtaneet minut kirjojen äärelle. Meillä ei nimittäin lapsuudessani osteltu juurikaan kirjoja, vaikka niitä ja lukemista arvostettiin.
VastaaPoistaMeilläkin arvostettiin lukemista, mutta kirjoja oli vähän. Kirjat olivat kalliita, ei niitä niin vain osteltu.
PoistaMinä olen käynyt Oulunkylän kirjastossa vasta kerran, vaikka se niin lähellä onkin. Pikavisiitin perusteella se oli tavattoman viihtyisä, pitänee siis tulla vierailulle uudelleen.
VastaaPoistaOulukylän kirjastosta tuli tosi viihtyisä muutama vuosi sitten tehdyn remontin jälkeen. Kirjastovirkailija kertoi minulle, että siellä otettuja valokuvia on käytetty kirjastojen infomateriaaleissa.
Poista