Kurt
Vonnegut joutui II maailmansodassa saksalaisten sotavangiksi. Hän oli
Dresdenissä vankina, kun Iso-Britannian ja USA:n koneet pommittivat kaupungin
maan tasalle helmikuussa 1945.
Teurastamo 5 eli lasten
ristiretki ei kerro ainoastaan Dresdenin
pommituksesta, vaan sodasta muutenkin. Eikä tietenkään pidä odottaa mitään
kronologista normaalia kertomusta. Vonnegutilaiseen tyyliin kirjassa hypitään
ajassa ja paikassa, käydään jopa kuvitellulla Tralfamadore-planeetalla.
Vonnegutin
päähenkilö on Billy Pilgrim, joka lähetetään sotaan niin myöhään, että hän ei
ehdi osallistua sotimiseen. Hänelle ei anneta edes mitään varusteita ennen kuin
hän joutuu vangiksi. Billy Pilgrimin sota on absurdi. Sen tapahtumia voisi
pitää surkuhupaisina, mutta oikeasti ne tuntuvat raastavilta. Mitä ihmiset
voivat tehdä toisilleen? Kun lukija alkaa epäillä, Vonnegut muistuttaa: ”Minä
olin siellä.”
Billyn
Tralfamadorella kaikki on toisin kuin Maassa, mutta niinhän sodassakin kaikki
on toisin, vaikka eri tavalla. Billy yritti ”keksiä uudelleen itsensä ja
maailmankaikkeutensa” selviytymiskeinona.
Amerikkalaiset
vangit olivat Dresdenin tuhon ajan lihakellarissa. Pommituksen kuvaus on realistinen ja lyhyt.
Lainaus siitä:
”Vähän väliä joku vartijoista meni portaiden päähän katsomaan millaista ulkona oli, ja sitten hän tuli alas ja kuiskaili muille vartijoille. Ulkona oli tulimyrsky. Dresden oli yhtä ainoaa suurta liekkiä. Tuo ainoa liekki söi kaiken orgaanisen, kaiken mikä paloi.
Suojasta ei voinut vaaratta tulla ulos ennen kuin kello kaksitoista seuraavana päivänä. Kun amerikkalaiset ja heidän vartijansa tulivat ulos, taivas oli savusta musta. Aurinko oli äkäinen pieni neulanpää. Dresden oli nyt kuin kuu, ei muuta kuin mineraaleja. Kivet olivat kuumia. Kaikki muut heidän ympäriltään olivat kuolleet. Niin se käy.”
Teurastamo 5
on sodanvastaisen sotakirjallisuuden klassikko. Nykymaailmassa pelottavan
ajankohtaista luettavaa.
Kurt Vonnegut: Teurastamo 5 eli lasten
ristiretki
Suomentanut Juhani Jaskari
Tammi 2007, 7. painos, 190 s. (1.
suomenkielinen painos 1970)
Englanninkielinen alkuteos Slaughterhouse Five
or The Children’s Crusade 1969
Jaksan kommentoida sen verran, että yhden Vonnegutin kirjan luin joku vuosi sitten, Kissankehto nimeltään. Siinä oli kanssa aika kova meno päällä ja tapahtumaympäristöt vaihtelivat nopeasti. Tämän Teurastamo 5:n olen nähnyt vain elokuvana. Tällä perusteella on helppo uskoa, että kuvauksesi sanavalinnat: absurdi, surkuhupaisa ja raastava, sopivat mainiosti.
VastaaPoistaTämäntyyppinen kirjoitustyyli ei ole suurimpia suosikkejani, mutta kuvauksen kohteena olevaan historialliseen tosiasiaan se sopii hyvin.
PoistaTämä on luettavien klassikoiden listallani. Kuulostaa hurjalta.
VastaaPoistaTämä on lukulistalla myös, muita lukuprojekeja kun saan tehtyä, luen tämän ja Uljaan uuden maailman (Huxleyn teos muistaakseni).
VastaaPoistaJonna ja Jokke, Teurastamo 5 kannattaa poimia lukulistalta luettavaksi.
VastaaPoistaMinulla oli "Vonnegut-vaihe" joskus, luin niitä monta riemastuneena, että näinkin voi kirjoittaa - tätä en kyllä ole lukenut. Ehkä se ei enää tuntuisi niin radikaalilta? Blogissani on sinulle kolmen kirjan haaste, jos ehdit ja haluat tarttua.
VastaaPoistaMinä olen lukenut vain kaksi Vonnegutin kirjaa. Luulen kyllä, että nykyisin kun kirjoitetaan kaikenlaista, niin Vonnegutkaan ei tosiaan erottuisi kovin radikaalina.
PoistaKiitos haasteesta! Enköhän ehdi.
Tämä on aivan uskomattoman hyvä kirja. Pitkästä aikaa taas luin Teurastamon keväällä. Vonnegutilla on niin monta upeaa kirjaa, että sanattomaksi vetää. Oma suosikkini loisteliaitten joukosta Vonnegutilla on Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle.
VastaaPoistaOlen lukenut Teurastamo 5:n lisäksi Vonnegutilta vain juuri tuon Hui hai eli jäähyväiset yksinäisyydelle. Minulle ykkönen on kyllä Teurastamo.
Poista