Potsdamin
konferenssissa kesällä 1945 liittoutuneet päättivät, mitä Saksalle tehdään
sodan jälkeen. Neuvottelemassa olivat Stalin, Truman ja Churchill (myöhemmin Attlee).
Tuohon taustaan sijoittuu Joseph Kanonin romaani Jaettu Berliini.
Yhdysvaltalaisella
sotakirjeenvaihtajalla Jake Geismarilla on Berliinissä oloonsa toinenkin syy
kuin työ. Hän oli asunut Berliinissä ennen sotaa monta vuotta ja hänellä oli
siellä rakastettu, Lena, jota hän nyt etsi. Lena ei ollut vapaa, vaan
naimisissa fyysikon kanssa, joka työskenteli V2-ohjusprojektissa von Braunin
alaisuudessa. USA on kiinnostunut rakettitiedemiehistä, mutta niin ovat
neuvostoliittolaisetkin.
Jaettu Berliini
on rakkauskertomuksella höystetty jännityskirja tai jännitysjuonella
täydennetty rakkausromaani. Näistä aineksista olisi voinut saada aikaan hyvän romaanin:
historiaa, jännitystä, romantiikkaa. Kirja ei ole kuitenkaan onnistunut, pitkine selittelyineen se ei ole ainakaan jännittävä. Se
olisi vaatinut tiivistämistä, tiivistämistä ja vielä tiivistämistä. Jotkut
kohdat ovat suorastaan rimanalituksia, kuten Jaken ja Lenan rakastelukohtaus
tai ennustajalla käynti.
On
kirjalla omat hyvätkin hetkensä, ja ne liittyvät ajankuvaan. Toimettomat
liittoutuneiden sotilaat viettävät aikaa juopottelemalla ja tekemällä mustan
pörssin kauppaa samalla kun saksalaiset yrittävät jatkaa elämäänsä kaupungin
raunioissa. Jos tästä jotakin suurempaa teemaa hakee, niin se lienee
syyllisyys. Kuka oli syyllinen? Olivatko kaikki saksalaiset syyllisiä?
Kun
olin lukenut kirjaa jonkin matkaa, tajusin nähneeni siihen pohjautuvan
elokuvan, jossa pääosissa olivat George Clooney ja Cate Blanchett. Muistaakseni
elokuvakaan ei ollut hyvä.
*****
Tämän
kirjan kansi tuotti lopultakin BINGON, kun kannessa on pariskunta.
Kirjankansibingo on lähtöisin Kirjakaapin kummitus -blogista.
Joseph
Kanon: Jaettu Berliini
Suomentanut Ilkka
Rekiaro
Gummerus 2003, 829 s.
Englanninkielinen alkuteos The
Good German 2001
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.