tiistai 2. helmikuuta 2016

Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi

Nousuvesi on pariskunnan Cilla ja Rolf Börjlind ensimmäinen dekkari. Aiemmin he ovat olleet lähinnä käsikirjoittajia. Tästäkin on tulossa sarja, taas kerran. Ruotsissa on ilmestynyt jo kaksi seuraavaa osaa.

Olivia Rönning on poliisikoululainen, joka alkaa harjoitustyönään tutkia yli 20 vuotta vanhaa selvittämätöntä murhaa. Uhri oli nuori raskaana ollut nainen, joka hukutettiin julmasti nousuveden aikana. Samaan aikaan kuin Olivia alkaa penkoa menneisyyttä eräs satunnainen tapaaminen toisella puolella maapalloa saa asiat liikkeelle Ruotsissa.

Nousuvedessä on ihmisiä yhteiskunnan ääripäistä, toisaalla menestyneitä yritysjohtajia ja poliitikkoja, toisaalla kodittomia narkkareita ja mielenterveysongelmaisia. Jälkimmäisten keskuudesta nousee toinen päähenkilö, entinen poliisi Tom Stilton, jonka menneisyydestä jätetään suurin salaisuus tässä kirjassa paljastamatta, ilmeisesti sarjan tuleviin osiin.

Kirja on hiukan sekava, lähinnä siksi, että yhden luvun sisällä kerrotaan eri ihmisistä ja tapahtumista hyvinkin lyhyissä kappaleissa. Hyppelehtimistä korostaa uusien ihmisten tuominen tarinaan yllättäen ja varsin myöhään. Murhaajastakin paljastetaan oleellinen tieto vasta aivan loppupuolella. Ilman sitä lukijalla ei ole mahdollisuutta arvata hänen osuuttaan. Tekstissä käytetään tehostuskeinona lauseiden pilkkomista osiin, tyyliin
”Hän laskeutuisi katukannen alta ahtaaseen kuiluun seinässä olevia metallitikkaita pitkin. Viidentoista metrin syvyydessä kalliossa olisi rautaluukku. Hyvällä tuurilla se olisi auki. Vielä paremmalla tuurilla Stilton pystyisi ehkä ahtautumaan luukusta ja hivuttautumaan eteenpäin. Vatsallaan. Sysipimeässä käytävässä. Jossa ei voinut kääntyä.”
Ehkä kirjailijoiden käsikirjoittajatausta on tähän syynä, mutta liiallisesti käytettynä tyylikeino menettää tehonsa.

Nousuvesi edustaa ruotsalaisten dekkareiden keskitasoa. Siinä on yhteiskunnallinen ulottuvuus, eikä se ole liian raaka. Tätä dekkaria ei voi kuitenkaan suositella ihmisille, jotka eivät kestä lapsiin tai eläimiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Schildts & Söderströms 2014, 445 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Springfloden 2012

4 kommenttia:

  1. Tuo kickfighting ja trashkicking -teema pukkasi ihon kananlihalle, toisaalta myös sairaat epäkohdat yhteiskunnassa on tärkeää nostaa esille, nehän eivät silmät sulkemalla ja vaikenemalla katoa... Jos kirjailijapari tämän testidekkarinsa jälkeen saa veivattua häröilynsä kompaktimmaksi tekstiksi, niin avainhenkilöiden Rönning & Stilton tarinan jatko hyvinkin kiinnostaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, sanot hyvin tuon "kompaktimpaa tekstiä". Aineksia on.

      Poista
  2. Olen lukenut jo seuraavan kirjan Kolmas ääni. Itse tykkäsin molemmista päähenkilöistä. Kumpaakin on elämä koetellut, joten heidän omista tarinoistaan dekkarit saavat paljon aineksia. Olet kohdannut oman isäsi vain hetken ajan ja se on loppuikäsi muisto. Siinä on jotain mikä sykähdytti.
    Miespäähenkilö oli kuin Harry Hole surkeimmillaan huonossa jamassa, mutta kehityskelpoinen ja aina on mahdollisuuksia jättää entinen elämä taakse.
    Itse tykkäsin ja aion lukea seuraavan, nälkä kasvoi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päähahmot ovat OK ja omaperäisiä. Dekkareita ilmestyy niin paljon, että "normaalit" poliisit häviäisivät massaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.