torstai 2. kesäkuuta 2016

Kuukauden nobelisti J. M. Coetzee: Kesä


Kesä on J. M. Coetzeen omaelämäkerrallinen romaani, mutta sen rakenne on erikoinen. Kuolleen kirjailija Coetzeen muistokirjoitusta laativa Vincent haastattelee Coetzeen tunteneita ihmisiä. Haastateltavina on kaksi naista, joihin Coetzeella oli jonkinlainen suhde, hänen serkkunsa ja kaksi yliopistotutkijaa. Vincent keskittyy Coetzeen elämään 1970-luvulla, jolloin hän oli joutunut palaamaan Etelä-Afrikkaan Yhdysvalloista, koska ei saanut sinne oleskelulupaa vastustettuaan Vietnamin sotaa mielenosoituksissa.

Ote on itseironinen. Ensimmäinen haastateltavista kuvaa ensivaikutelmaansa Coetzeesta:
”Ulkonäön puolesta tuskin kukaan olisi sanonut häntä puoleensavetäväksi. Hän oli luiseva, hänellä oli parta, hänellä oli sarvisankalasit ja sandaalit. Hän oli väärässä paikassa kuin lintu, jokin lentokyvytön lintu, tai hajamielinen tiedemies, joka on harhautunut epähuomiossa laboratoriostaan. Lisäksi hänessä oli jotain nukkavierua, jonkinlaista epäonnistumisen tuntua.”
Jotkut kirjassa kerrotut tapahtumat pitävät paikkansa, kuten USA:sta paluu, jotkut taas eivät, esimerkiksi yliopistouraansa Coetzee vähättelee. Hän laittaakin kirjallisuuden tutkija Sophien sanomaan:
”Hän uskoi, että me olemme vapaita muokkaamaan elämäntarinamme sellaisiksi kuin haluamme joko todellisen maailman asettamien rajoitusten mukaisesti tai jopa niistä piittaamatta [- -].”
Coetzeen suhtautuminen Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaan tuli selväksi tästä kirjasta. Hänestä valkoisilla eurooppalaisten jälkeläisillä, kuten hänellä itsellään, ei ole mitään oikeutta edes asua maassa. Coetzee onkin muuttanut Australiaan.

Olen lukenut Coetzeelta vain Booker-palkinnon voittaneen romaanin Häpeäpaalu, josta jäi hieman hämmentynyt olo. Kesästä saisi varmasti enemmän irti, jos olisi lukenut useampia Coetzeen romaaneja. Siinä mainitaan esikoisteos Hämärän maat, elämäkerralliset Poikavuodet ja Nuoruus sekä Foe ja Maan sydämessä. Näinkin Kesä oli aivan erinomaista luettavaa ja houkutteli muiden Coetzeen kirjojen pariin.

Kesässä olisi paljon lainattavaa, sellaisia virkkeitä kuin ”Kirjan pitäisi olla kirves, joka rikkoo jäätyneen meren ihmisen sisällä”. Hieno teos.

 Coetzeen kirjoja on suomennettu paljon. Löysin myös useita blogikirjoituksia.

Hämärän maat, Marjatan kirjaelämyksiä
Maan sydämessä, Nipvet
Barbaarit tulevat, Jokken kirjanurkka
Michael K:n elämä, Donna mobilen kirjat
Pietarin mestari, Oksan hyllyltä
Poikavuodet, Donna mobilen kirjat
Häpeäpaalu, Lue, ihminen
Huonon vuoden päiväkirja, Luen ja kirjoitan
Jeesuksen lapsuus, Kirjapolkuni

J. M. Coetzee: Kesä
Suomentanut Markku Päkkilä
Otava 2011, 299 s.
Englanninkielinen alkuteos Summertime 2009

14 kommenttia:

  1. Coetzeeon kuten keräämistäsi linkeistä huomataan luettu ja käännetty kirjailija. Coetzee kirjat ovat omanlaisiaan ja usein aika lyhyitä, tämä vaikutti mielenkiintoiselta, olen haalinut kaikkea kivaa kirjaa myös Coetzeetä, minulla on Maan sydämessä. Pidin kovasti Barbaarit tulevat teoksesta, Foe'sta en erityisemmin pitänyt, aihe olisi tarjonnut minusta vielä paremman mahdollisuuden ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon Coetzeeta lukeneelle, kuten sinulle, Kesä antaisi varmasti paljon.

      Poista
    2. Täytyy varmaan lukea, kaikki elämäkerrallinen kiinnostaa, vaikka kaikki ei suoraan olisikaan kiitos vinkistä :)

      Poista
    3. Ole hyvä! Kerrankin näin päin.

      Poista
  2. Olen tosiaan lukenut Coetzeelta vain tuon yhden, linkkaamasi kirjan ja sen perusteella en valitsisi yhtään lisää Coetzeeta lukupinooni (oli niin puiseva lukukokemus). :) Mutta hänen kirjojaan kehutaan niin paljon, että ehkä pitäisi kokeilla vielä jotain muuta häneltä. Luulen, ettei venäläisen proosan tyyliä tavoitellut Pietarin mestari ollut aivan optimaalinen kirja minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkejä etsiessäni luin kirjoituksesi Pietarin mestarista ja minusta tuntuu, että se on aika erilainen kuin Coetzeen muut kirjat. Itse olin lukenut aiemmin vain Häpeäpaalun. Kesän jälkeen voisin kokeilla jotain muutakin.

      Poista
  3. Tämä oli kiinnostava vinkki Margit, sillä en tunne Coetzeeta ollenkaan. Kunhan pino vajenee, pitää harkita. Eteläafrikkalaisista tunnen vain Brinkin, jolta luin ja bloggasin keväällä kirjan Kun vielä muistan. Ikuisuuksia sitten luin jonkun, olisikohan ollut Valkoinen kuiva kausi... Pitääkin tutkia tuota nobelistien listaasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Coetzeelta kannattaisi varmaan lukea joku muu romaani ennen Kesää, jotta siitä saisi enemmän irti. Etelä-Afrkan toista nobelistia (oikeastaan ensimmäistä) eli Nadine Gordimeria voin suositella.

      Poista
  4. Michael K:n luin joku aika sitten ja siitä pidin sen verran että on ollut mielessä lukea muutakin Coetzeeta...mutta on toistaiseksi jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Michael K:ta minäkin olen harkinnut. Sehän on Coetzeen tunnetuimpia teoksia.

      Poista
  5. Coetzeelta olen lukenut vain yhden teoksen, Häpeäpaalun. Tarkoitus olisi lukea lisääkin, mutta on toistaiseksi jäänyt. Tämä Kesä alkoi nyt todella kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen lukenut vain Häpeäpaalun ja nyt Kesän. Pidin Kesästä enemmän.

      Poista
  6. Kiitos linkistä :)!!!
    Coetzeetä pitäisikin taas lukea, ihan tuli ikävän tunne kun luinkin tämän kirjoituksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva linkittää kirjoitukseen, josta näki, että kirjoittaja todella pitää Coetzeesta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.