Olen
lukenut aikaisemmin kaksi Anne Swärdin romaania, Kesällä kerran ja Viimeiseen
hengenvetoon. Pidin niistä molemmista. Vera
on outo ja kiehtova. Tarkoitan outoudella tunnelmaa,
joka alkaa ensimmäisestä kohtauksesta, jossa päähenkilö Sandrine menee
naimisiin Ivanin kanssa talvisessa Ruotsissa jäätävän kylmässä kesähuvilassa
Ivanin perheen omistamalla saarella, jonne mennään soutuveneillä jäänmurtajan
tekemää väylää pitkin. Saksassa Nürnbergin oikeudenkäynti on menossa. En
päässyt alkujakson nostamasta tunteesta irti lukemisen aikana.
Sandrine
on minäkertoja, mutta hän pysyy etäisenä. Hänen nimensäkin paljastuu melko
myöhään. Hän on tullut pakolaisena Ruotsiin ja päätynyt hyvin pian naimisiin
rikkaan Cederin perheen vanhimman pojan kanssa.
Sandrinen tausta paljastuu takaumissa. Hän on alun perin ranskalainen,
satamakaupungin köyhästä perheestä. Isä on puolalainen merimies. Sodan uhatessa
äiti lähtee kolmen tyttärensä kanssa Puolaan isän vuoristossa sijaitsevaan
kotikylään. Sodan aikana siellä tapahtuu jotakin sellaista, jonka Sandrine haluaa
salata niin kauan kuin mahdollista.
”Se joka toivoo, on aina peloissaan, mutta viimein pääsen ainakin toivosta eroon, sen sijaan mieleni täyttää toivottomuuden tasainen rauha, kuin eläimellä, jota joku vakaakätinen taluttaa teuraaksi, joku joka on rauhallisesti ja tyynesti ottanut komennon itselleen.”
Sandrinelle on tapahtunut ja
tapahtuu paljon, mutta iso osa kirjasta on Sandrinen tahdottoman
tuntuista oleskelua Cederin talossa Strandvägenillä. Tuntuu, että hänen ainoa
tavoitteensa on menneisyyden salaaminen. Suhde mieheen on kummallinen,
varovainen ja puhumaton. Lukija ymmärtää syyn ennen kuin
Sandrine. Sandrine ajautuu tilanteesta toiseen tekemättä päätöksiä, kunnes lopulta hänen
on pakko toimia.
Swärd on
taitava kirjailija. Kutsuin kirjaa
oudoksi, mutta en
tarkoita huonoa. Se piti otteessaan niin, että halusin tietää,
mistä on kysymys. Ihan
lähelle Sandrinea
en päässyt, kuten eivät päässeet Cederin talon ihmisetkään.
Miksi
kirjan nimi on Vera, eikä Sandrine?
Sen saa selville lukemalla.
Anne Swärd: Vera
Suomentanut Jaana
Nikula
Otava 2018, 373 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Vera 2017
***********
Helmet-haasteen kohta 9. Kirjassa
kohdataan pelkoja.
Verassa toinen
maailmansota ja sen seuraukset ovat niin tärkeitä, että kirja sopii Jokken Rauhan haasteeseen.
Pidän Svärdin kirjoista. Myös Verasta.
VastaaPoistaAnne Swärdin kirjat ovat suosittuja. Häneltä on tänä vuonna ilmestynyt uusi romaani nimeltä Jacke. Eiköhän sekin suomenneta.
PoistaTämä oli hyvin kiinnostava kirja, taitavasti kirjoitettu. Muistan, että välillä kirja tuntui raskaalta lukea, mutta hyvin tarina on jäänyt mieleen, vaikka tästä on jo kuukausia kun luin sen.
VastaaPoistaSwärd on osaava kirjailija, ja Sandrinen tarina on koskettava.
PoistaKiitos osallistumisesta. Puola ainakin kärsi todella paljon toisesta maailmasodasta, ja ilmeisesti myös kirjan päähenkilökin.
VastaaPoistaHaluaisin lukea haasteeseen mieluummin siviileistä sodan jaloissa kuin rintamakokemuksista. Vera sopii tarkoitukseen hyvin.
Poista