Jäätikön Poika. Tarukertomus pohjolan
jääkaudelta on yksi kummallisimpia romaaneja, jonka olen
lukenut nobelistisarjaani varten. Sen ideana on käydä läpi
ihmiskunnan varhaista kehitystä (1900-luvun alun tiedoilla).
Tarina kerrotaan kahden
päähenkilön, Pojan ja hänen kaukaisen jälkeläisensä Valkokarhun, kautta. Poika
elää viimeisimmän jääkauden valloittaessa pohjolan ja Valkokarhu jääkauden
väistyessä. Kummankin elinaika kattaa useita tuhansia vuosia eli kyseessä on myyttinen
tarukertomus.
Molemmat karkotetaan omasta
heimoyhteisöstään, Poika siksi että jätti tulen vartioimatta ja Valkokarhu
tottelemattomuuden ja tapon vuoksi. Molemmat osoittautuvat kekseliäiksi,
neuvokkaiksi ja peräänantamattomiksi.
Poika keksii muun muassa, miten
pukeutua eläinten nahkoihin ja miten rakentaa suojaava asumus. Tärkein keksintö
on tulen tekeminen oikeanlaisia kiviä iskemällä. Hänen vaimonsa Emo osaa kerätä
villiohraa ja vahvistaa punotut korit savella. Heillä on myös kotieläimiä kuten
koira ja poroja. Valkokarhun suurin keksintö on pyörä. Hän rakentaa kärryjen
lisäksi jopa veneitä. Hänen vaimonsa Kevät kehittää maanviljelyksen ja pitää
kotieläiminä lehmiä.
Tulen tekemisen taito ei syntynyt
hetkessä, vaan vaati Pojalta monivuotista sinnikästä yrittämistä erilaisilla
kivillä.
”Se tapahtui äkkiä eräänä päivänä. Hän oli tapansa mukaan särkenyt kiviä sadoittain ja istui pistävän hajun vaivaamana, hajun, joka nyt alkoi raukaisevasti vaikuttaa, saattaen hänet toivomaan unta, ijäistä unta. Silloin sattui hänen käteensä kivi, josta heti lähti piillä iskettäessä suuria kipinöitä. Hän löi uudelleen kovemmin ja kivestä aivan satoi tulta, sinisiä säkeniä, pitkiä, kiemurtelevia tulikäärmeitä, jotka pysähdyttyäänkin hehkuivat kiiluvina kiemuroina ennenkuin sammuivat. – Tuli, tuli!”
Jäätikön Poika
on ensimmäinen osa kuusiosaista romaania Den lange Rejse, jonka viimeisessä
osassa päästään Kolumbukseen saakka. Muita osia ei ole suomennettu, mitä en
lainkaan ihmettele luettuani Jäätikön Pojan. Jenseniltä on suomennettu kaksi muuta romaania. Romaanista Kuningas murtuu on postaus blogissa
Hyönteisdokumentti ja romaanista Tiedemiehen
onneton kohtalo blogissa Kirja-aitta.
Johannes V. Jensen: Jäätikön Poika.
Tarukertomus pohjolan jääkaudelta
Suomentanut Impi Sirkka
Kustannusosakeyhtiö Kirja 1913, 252 s.
Tanskankielinen
alkuteos Braen 1908
Tämä sinun nobelisti-sarjasi on mainio. Vaikka olen useasti tutkaillut nobelistien listaa, esimerkiksi tämä Jensen ei tuntunut edes nimeltä tutulta. Ja häneltä on sentään suomennettu jotain.
VastaaPoistaKiitos! Jensen on saanut Nobelinsa vuonna 1944, mutta alkanee olla jo melko unohdettu.
PoistaJesh, tuo lukemani Kuningas murtuu on ilmeisesti nykyäänkin kyllä Tanskassa klassikoiden terävintä kärkeä, mutta muualla sitten...mutta onhan se aika haastavaa luettavaa, ja tämä ja tuo Tiedemiehen onneton kohtalo vaikuttavat kyllä myös varsin...kummallisilta. Rohkenisiko yrittää jos tulevat joskus vastaan...
VastaaPoistaLöydät kyllä parempaakin luettavaa kuin Jäätikön Pojan ja olet jo tutustunut Jenseniin. Mutta toisaalta kirja on varsin helppolukuinen.
Poista