Kuudenvanha peikkopari
Kukunor ja Kalahari
hyvin viihtyy talvellakin
professorin autiossa
kesäasunnossa.
Näin alkaa Lauri Viidan runoelma Kukunor.
Satu ihmislapsille. Nimensä peikot ovat saaneet maantieteestä. Kalahari on
tunnetusti autiomaa eteläisessä Afrikassa ja Kukunor – ehkä vähemmän tunnetusti
– Kiinan suurin järvi. Se sijaitsee Tiibetin ylängöllä.
Peikot tutustuvat professorin kesäasuntoon
ja lueskelevat sen ullakolta löytämiään kirjoja, kunnes tulee aamu, jolloin he
lähtevät nukkumaan kotiriihen tornikuuseen. Siellä jutellessaan he
esittävät tutun runon, joka alkaa
»Tikka päätään puuhun nakkaa
– muttei loukkaa
»koskei lakkaa
vaikka jäistä kuusta hakkaa
Kukunorin repliikit alkavat
merkillä » ja Kalaharin merkillä –.
Kun Kukunor nukahtaa, hän alkaa
nähdä unia. Jo professorin huvilassa hän on miettinyt, miten järvi voisi
muuttaa erämaahan. Unessa hän lentää tuulen mukana vuorten yli Kalahariin.
Seuraavaksi Kukunor on Kalaharin kanssa erämaassa, ja sieltä he menevät vielä pakoon
mäyränkoloon. Puheet ja näyt tulevat koko ajan kummallisemmiksi, kunnes lopulta
ollaan taas kotikuusessa.
Siitä, mitä Viita on
runoelmallaan halunnut sanoa, on erilaisia tulkintoja. Niitä on myös netissä. Löytyypä sieltä Viidan omiakin
selityksiä, joita Unto Kupiainen kirjoitti muistiin haastatellessaan Viitaa. Itse
olin huomaavinani parissa kohdassa piikkejä joidenkin Viidan aikalaisten
tuotantoon (tämä vain yhtenä yksityiskohtana). Muuten ajattelin, että
tarvitseeko tätä nyt niin ymmärtää. Lukiessani nautin Viidan kieli-ilottelusta.
»Johan minä aavistin,
ettei niistä ihmisistä
ole yhtään mihinkään;
sanojansa syövät vain, –
niin kuin tyhmät tyhmistään
tulisivat viisaammiksi.
Kala, miksi kulttuuriksi
me nyt tullaan näillä main?»
– Kukukala-, Kalakuku-
taikka myöhäis-Kalevala-
kulttuuriksi, kukaties –
ellei ihan joka mies
unikärpäshymniin nuku.
»Kalavale, Valekala
jos vain tulee, min’ en ala!»
WSOY 1963, 2. painos, 123 s. (ensimmäinen painos 1949)
***********
Helmet-haaste: 27. Runomuotoinen kertomus, runoelma tai säeromaani.
Eeppisen runouden ystävänä tämä on kyllä ollut mielessä "pitäisi lukea"-kirjana.
VastaaPoistaSuosittelen. Onhan Kukunor aika erikoislaatuinen suomalainen klassikko.
Poista