torstai 29. lokakuuta 2020

Sergio Ramírez: Un baile de máscaras

 

Nicaragualaisen Sergio Ramírezin Un baile de máscaras (naamiohuvit) on yhdenpäivänromaani. Päivä on 5.8.1942 ja tapahtumapaikka pikkukaupunki Masatepe eli kirjailija Ramírezin syntymäpäivä ja -paikka. Kirjassa Masatepe vaikuttaa enemmän kylältä kuin kaupungilta.

Kertoja kohdistaa kirjoituksensa syntyvälle lapselle sinä-muodossa. Ensimmäinen esiintyvä henkilö on tuleva isoisä Teófilo. Sen jälkeen tekstiin vyöryy muita sukulaisia määritteineen: täti Leopoldina, vanki, täti Victoria, kadonnut, täti Adelfa, vastanainut, eno Esaú, tilallinen, kokonainen Ramírezin orkesteri johtajanaan toinen isoisä Lisandro ja soittajina setiä. Isoäitejä Luisa ja Petrona ei pidä unohtaa, ja tätejä ja setiä on monta lisää.

Henkilögalleriaan kuuluu runsaasti kyläläisiä kuten – vain muutaman nimetäkseni - Camilo, lentävä kellonsoittaja, Telémaco Regidor pettäjä sekä noitasisarukset Altagracia, Deogracia ja Engracia. Kaikkien lisänimiin johtaneet syyt kerrotaan aikanaan.

Henkilöiden ja tapahtumien runsaus toi mieleen García Márquezin. Tapahtumia nimittäin riittää. Joitakin niistä: Noitaäidin arkku hajoaa kesken hautajaisten, lääkärin kuollut vaimo herää henkiin, yksi juoppo ampuu itsensä, toinen hakkaa sellissä päätään seinään sinisten paholaisten riivaamana niin että kuolee, enkelinkaunis nainen nukahtaa sänkyyn tupakoidessaan ja juoksee kadulla soihtuna palaen.

Päivän huipennuksen piti olla naamiaiset, siitä kirjan nimi. Valtava ukkosmyrsky kaatosateineen keskeyttää vasta alkamaan päässeet juhlat.

Un baile de máscaras oli hauskaa luettavaa edellä mainituista synkeistä kohtaloista huolimatta. Sen tyylilajia voisi kuvailla tragikomediaksi. Kaiken metelin ja hälinän jälkeen lapsikin lopulta syntyy ja saa nimekseen Sergio.

Sergio Ramírez sai espanjalaisen kielialueen arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon eli Miguel de Cervantes -palkinnon vuonna 2017. Palkintoa ei anneta yhdestä teoksesta, vaan elämäntyöstä. Ramírezilta on suomennettu kaksi kirjaa, mutta ei romaania Un baile de máscras.


Sergio Ramírez: Un baile de máscaras
Debolsillo 2018, 221 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1995

***********

Maailmanvalloitus: Nicaragua.

4 kommenttia:

  1. Wau, olet lukenut Ramírezia espanjaksi! Kun sanot "vyöryy muita sukulaisia", niin Ramírezin teoksissa tosiaan vyöryy sekä henkilöiden että tapahtumien paljous. Dramatiikkaa ja levotonta menoa riittää niin ettei perässä tahdo pysyä. Oletko lukenut hänen suomennettuja kirjojaan? Itse koen tällaiset García Marquez -henkiset tarinat aika uuvuttavina, mutta onpa tullut luettua jotain nicaragualaistakin, kun luin ne Ramírezin suomennetut teokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Ramírezia aiemmin, en suomeksikaan. Kommentistasi päätellen hänen kirjansa ovat keskenään samantyylisiä. Suuren henkilömäärän hallitseminen tuotti lukiessa joskus vaikeuksia, koska kirja tuli luetuksi varsin hitaasti.

      Poista
  2. Olipa mukavalukuinen postaus "naamiohuveista" ja kirjailijasta, johon ihastuin suomennoksen Anteeksianto ja unohdus tiimoilta malliin: eximio - omaa luokkaansa!

    Kirjailija on myös mitä parhain esimerkki siitä, että laadukas kerronta, kompakti sanoma ja sisältö ottavat lukijansa lupaa kysymättä, vievät kauas arjesta pois lennokkaalle matkalle, jolta palaa virkistyneinen mielin ja nauravin naamoin sekä henkisesti rikkaampana takaisin omaan todellisuuteensa, arjen äärille.

    Oma espanjankielen taito on sen verran ruosteessa, että jatkosuomennokset olisivat tervetulleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan arki ei todellakaan ollut lähellä suomalaista syksyisen harmaata korona-aikaa! Espanjaksi lukeminen oli ajoittain työlästä. Kaikkia sanoja ei löytynyt edes Espanjan Akatemian sanakirjasta.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.