Nicaragualaisen Sergio Ramírezin Un
baile de máscaras (naamiohuvit) on yhdenpäivänromaani. Päivä on 5.8.1942 ja
tapahtumapaikka pikkukaupunki Masatepe eli kirjailija Ramírezin syntymäpäivä ja
-paikka. Kirjassa Masatepe vaikuttaa enemmän kylältä kuin kaupungilta.
Kertoja kohdistaa kirjoituksensa syntyvälle
lapselle sinä-muodossa. Ensimmäinen esiintyvä henkilö on tuleva isoisä Teófilo.
Sen jälkeen tekstiin vyöryy muita sukulaisia määritteineen: täti Leopoldina,
vanki, täti Victoria, kadonnut, täti Adelfa, vastanainut, eno Esaú,
tilallinen, kokonainen Ramírezin orkesteri johtajanaan toinen isoisä Lisandro ja
soittajina setiä. Isoäitejä Luisa ja
Petrona ei pidä unohtaa, ja tätejä ja setiä on monta lisää.
Henkilögalleriaan kuuluu
runsaasti kyläläisiä kuten – vain muutaman nimetäkseni - Camilo, lentävä
kellonsoittaja, Telémaco Regidor pettäjä sekä noitasisarukset Altagracia,
Deogracia ja Engracia. Kaikkien lisänimiin johtaneet syyt kerrotaan aikanaan.
Henkilöiden ja tapahtumien
runsaus toi mieleen García Márquezin. Tapahtumia nimittäin riittää. Joitakin
niistä: Noitaäidin arkku hajoaa kesken hautajaisten, lääkärin kuollut vaimo
herää henkiin, yksi juoppo ampuu itsensä, toinen hakkaa sellissä päätään
seinään sinisten paholaisten riivaamana niin että kuolee, enkelinkaunis nainen
nukahtaa sänkyyn tupakoidessaan ja juoksee kadulla soihtuna palaen.
Päivän huipennuksen piti olla
naamiaiset, siitä kirjan nimi. Valtava ukkosmyrsky kaatosateineen keskeyttää
vasta alkamaan päässeet juhlat.
Un baile de máscaras oli hauskaa luettavaa edellä
mainituista synkeistä kohtaloista huolimatta. Sen tyylilajia voisi kuvailla tragikomediaksi.
Kaiken metelin ja hälinän jälkeen lapsikin lopulta syntyy ja saa nimekseen
Sergio.
Sergio Ramírez sai espanjalaisen
kielialueen arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon eli Miguel de Cervantes
-palkinnon vuonna 2017. Palkintoa ei anneta yhdestä teoksesta, vaan
elämäntyöstä. Ramírezilta on suomennettu kaksi kirjaa, mutta ei romaania Un
baile de máscras.
Sergio Ramírez: Un baile de máscaras
Debolsillo 2018, 221 s.
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1995
***********
Maailmanvalloitus: Nicaragua.
Wau, olet lukenut Ramírezia espanjaksi! Kun sanot "vyöryy muita sukulaisia", niin Ramírezin teoksissa tosiaan vyöryy sekä henkilöiden että tapahtumien paljous. Dramatiikkaa ja levotonta menoa riittää niin ettei perässä tahdo pysyä. Oletko lukenut hänen suomennettuja kirjojaan? Itse koen tällaiset García Marquez -henkiset tarinat aika uuvuttavina, mutta onpa tullut luettua jotain nicaragualaistakin, kun luin ne Ramírezin suomennetut teokset.
VastaaPoistaEn ole lukenut Ramírezia aiemmin, en suomeksikaan. Kommentistasi päätellen hänen kirjansa ovat keskenään samantyylisiä. Suuren henkilömäärän hallitseminen tuotti lukiessa joskus vaikeuksia, koska kirja tuli luetuksi varsin hitaasti.
PoistaOlipa mukavalukuinen postaus "naamiohuveista" ja kirjailijasta, johon ihastuin suomennoksen Anteeksianto ja unohdus tiimoilta malliin: eximio - omaa luokkaansa!
VastaaPoistaKirjailija on myös mitä parhain esimerkki siitä, että laadukas kerronta, kompakti sanoma ja sisältö ottavat lukijansa lupaa kysymättä, vievät kauas arjesta pois lennokkaalle matkalle, jolta palaa virkistyneinen mielin ja nauravin naamoin sekä henkisesti rikkaampana takaisin omaan todellisuuteensa, arjen äärille.
Oma espanjankielen taito on sen verran ruosteessa, että jatkosuomennokset olisivat tervetulleita!
Tämän kirjan arki ei todellakaan ollut lähellä suomalaista syksyisen harmaata korona-aikaa! Espanjaksi lukeminen oli ajoittain työlästä. Kaikkia sanoja ei löytynyt edes Espanjan Akatemian sanakirjasta.
Poista