”Tarina kertoo Juliasta ja
Karlista, kuten tiedät.”
Niinhän tämä kertoo, eräänlaisen
rakkaustarinan. Jos kirjasta poistaisi kaiken muun, jäljelle jäisi melko
tavanomainen rakkaustarina. Mutta sitä kaikkea muuta on paljon. Ensinnäkin Turun
Biologisen museon dioraamat, joita Julian ja Karlin keskinäiset hetket joskus
muistuttavat. Sukupuuttoon kuolleet eläimet, kvaggat ja muut.
Mielikuvitusmatkat. Muistin temppelit. Ennen kaikkea kolibrit, joiden kauneutta
ei voi tavoittaa.
”Mikään kuva tai mitkään sanat
eivät hänen mielestään pystyneet kuvaamaan sitä mistä tuossa pienessä linnussa
oli kyse. Lintu oli liian kaunis kuvattavaksi, liian hauras. Pelkkä yritys
musersi linnun. Nyppi sen rubiinin ja ametistin hehkuiset siivet irti, rusensi
pienet luut kasaan. Ymmärrätkö?”
Kolibria on mahdoton kuvata,
samoin kuin rakkautta.
Kaikkine aineksineen Dioraama
on hämmentävä. Uusia suuntia ja tulkintamahdollisuuksia avautuu Julian koodatessa
tekoälyä. Ajatukset ajelehtivat kuvasta toiseen. Kuvittelen kaikkea
mahdollista. ”Aivan kuten Karl kuvitteli.”
Anna-Kaari Hakkarainen: Dioraama
Tammi 2019, 319 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 22. Kirjassa ajetaan polkupyörällä.
Kuulostaa ihanan mystiseltä! Voisin lukea tämän.
VastaaPoistaYritin kirjoittaa bloggauksen kuvaamaan tuntojani Dioraamaa lukiessa. Hämmennystä, arvailua. Mystinenkin käy kuvaamaan kirjaa.
Poista