sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Risto Isomäki: Viiden meren kansa

 

Viiden meren kansa vie Suomen asuttamisen historiaan jääkauden jälkeisiltä ajoilta kristinuskon saapumiseen. Kirjan rakenne on erikoinen: kussakin luvussa käsitellään yksi muinaisen historian hetki sitä eläneiden ihmisten näkökulmasta. Jälkisanoissa kirjailija Isomäki korostaa, että kirja on fiktiota, mutta samalla hän kertoo, mihin hänen fiktionsa perustuu, mitkä ovat tosiasioita sen pohjalla.

Kirjassa on paljon ainakin minulle uutta tietoa ja entisten epämääräisten tietojen tarkennusta. Eläimet yleensä ja varsinkin hylkeet olivat varhaisille asukkaille erinomaisen tärkeitä. Luvun Hylkeiden kansa kylä on Yli-Iin Kierikissä, jossa Isomäen mukaan tämänhetkisen arkeologisen tiedon perusteella on ollut Suomen ensimmäinen lähes kaupunkimainen kylien keskittymä. Hylkeiden kansa on fiktiiviseltä tarinaltaankin koskettava, kun sen kuvaama kosintaretki päättyy luonnonkatastrofiin.

Kaikkein vaikuttavin on kertomus Lemminki ja lohikäärme, jossa Lemminki kyläläisineen näkee ja kokee asteroidin kappaleen ylilennon ja kaukaisen putoamisen. Tapahtuma on ajoitettu noin 4000 vuotta vanhaksi. Nikkelirautaa sisältänyt kappale putosi Saarenmaalle.

Tulikehrä kasvoi suuremmaksi ja kirkkaammaksi ja hehkui keskellä taivasta ensin punaisena ja sitten keltaisen ja oranssin kirjavana ja kohta kirkkaan valkohehkuisena kunnes se oli monta kertaa aurinkoa kirkkaampi eikä sitä kohden enää voinut katsoa. Kaikki hukkui sokaisevaan valkoiseen valoon ja Lemminki peitti silmänsä käsillään ja käänsi katseensa alaspäin. Mutta hänen korviaan poltti ja hän pelkäsi, että hänen tukkansa syttyisi tuleen.

Viiden meren kansa olisi hyvin tullut toimeen ilman versiota Lallin ja piispa Henrikin kohtaamisesta. Se on kovin tuttu legenda. Samaa asiaa eli kristinuskon levittäjien ja pakanallisten heimojen – tai siis valloittajien ja maan asukkaiden – välistä väkivaltaista kohtaamista kuvataan kahdessa muussakin luvussa. Niistä varsinkin jälkimmäinen (Erään) maailman loppu oli taas aivan uutta tietoa. Valtava 20 000 miehen joukko marssi talvella Riiasta jäätä myöten tuhoamaan pienen Valjalan maalinnan Saarenmaalla. Vuosi oli 1227. Kirja päättyy siihen.

Viiden meren kansa yhdistää faktaa ja fiktiota luovasti. Pidin kirjasta paljon. Sain siitä tietoa, joka tuli läheiseksi ihmisten kokemusten kautta.

Muissa blogeissa: mm. Kulttuuri kukoistaa.


Risto Isomäki: Viiden meren kansa
Into 2018, 333 s.

4 kommenttia:

  1. Kaiken muun hyvän lisäksi Viiden meren kansasta paistaa suuri rakkaus ja kunnioitus luontoa ja sen ilmioitä kohtaan. Piirre, joka on ilo jakaa kirjailjan kanssa.
    Valloittavaa, läpikotaisin kiinnostavaa ja immersiivistä luettavaa, ei kuin iso kiitos Isomäelle antoisasta ja avartavasta aikamatkasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiden meren kansa on aika erilainen kuin muut lukemani Isomäen kirjat, mutta luonto on siinäkin tärkeässä osassa.

      Poista
  2. Enpä tiennytkään tästä kirjasta. En ole Isomäen tuotantoon tutustunut. Johtuu varmaan siitä, että hän oli joskus lukiossani puhumassa ja puhe oli melko kuivakkaa. Siitä jäi pelko että kirjatkin ovat kuivia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut muutaman Isomäen kirjan. Olen pitänyt eniten tästä Viiden meren kansasta ja Sarasvatin hiekasta. Ainakaan ne eivät ole kuivia.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.