Viiden
meren kansa vie Suomen asuttamisen historiaan jääkauden
jälkeisiltä ajoilta kristinuskon saapumiseen. Kirjan rakenne on erikoinen:
kussakin luvussa käsitellään yksi muinaisen historian hetki sitä eläneiden
ihmisten näkökulmasta. Jälkisanoissa kirjailija Isomäki korostaa, että kirja on
fiktiota, mutta samalla hän kertoo, mihin hänen fiktionsa perustuu, mitkä ovat
tosiasioita sen pohjalla.
Kirjassa
on paljon ainakin minulle uutta tietoa ja entisten epämääräisten tietojen
tarkennusta. Eläimet yleensä ja varsinkin hylkeet olivat varhaisille asukkaille
erinomaisen tärkeitä. Luvun Hylkeiden kansa kylä on Yli-Iin Kierikissä,
jossa Isomäen mukaan tämänhetkisen arkeologisen tiedon perusteella on ollut
Suomen ensimmäinen lähes kaupunkimainen kylien keskittymä. Hylkeiden kansa
on fiktiiviseltä tarinaltaankin koskettava, kun sen kuvaama kosintaretki
päättyy luonnonkatastrofiin.
Kaikkein
vaikuttavin on kertomus Lemminki ja lohikäärme, jossa Lemminki
kyläläisineen näkee ja kokee asteroidin kappaleen ylilennon ja kaukaisen
putoamisen. Tapahtuma on ajoitettu noin 4000 vuotta vanhaksi. Nikkelirautaa
sisältänyt kappale putosi Saarenmaalle.
”Tulikehrä
kasvoi suuremmaksi ja kirkkaammaksi ja hehkui keskellä taivasta ensin punaisena
ja sitten keltaisen ja oranssin kirjavana ja kohta kirkkaan valkohehkuisena
kunnes se oli monta kertaa aurinkoa kirkkaampi eikä sitä kohden enää voinut
katsoa. Kaikki hukkui sokaisevaan valkoiseen valoon ja Lemminki peitti silmänsä
käsillään ja käänsi katseensa alaspäin. Mutta hänen korviaan poltti ja hän pelkäsi,
että hänen tukkansa syttyisi tuleen.”
Viiden
meren kansa olisi hyvin tullut toimeen ilman versiota
Lallin ja piispa Henrikin kohtaamisesta. Se on kovin tuttu legenda. Samaa asiaa
eli kristinuskon levittäjien ja pakanallisten heimojen – tai siis valloittajien
ja maan asukkaiden – välistä väkivaltaista kohtaamista kuvataan kahdessa
muussakin luvussa. Niistä varsinkin jälkimmäinen (Erään) maailman loppu
oli taas aivan uutta tietoa. Valtava 20 000 miehen joukko marssi talvella
Riiasta jäätä myöten tuhoamaan pienen Valjalan maalinnan Saarenmaalla. Vuosi
oli 1227. Kirja päättyy siihen.
Viiden
meren kansa yhdistää faktaa ja fiktiota luovasti. Pidin
kirjasta paljon. Sain siitä tietoa, joka tuli läheiseksi ihmisten kokemusten
kautta.
Muissa blogeissa: mm. Kulttuuri kukoistaa.
Risto Isomäki: Viiden meren kansa
Into 2018, 333 s.
Kaiken muun hyvän lisäksi Viiden meren kansasta paistaa suuri rakkaus ja kunnioitus luontoa ja sen ilmioitä kohtaan. Piirre, joka on ilo jakaa kirjailjan kanssa.
VastaaPoistaValloittavaa, läpikotaisin kiinnostavaa ja immersiivistä luettavaa, ei kuin iso kiitos Isomäelle antoisasta ja avartavasta aikamatkasta!
Viiden meren kansa on aika erilainen kuin muut lukemani Isomäen kirjat, mutta luonto on siinäkin tärkeässä osassa.
PoistaEnpä tiennytkään tästä kirjasta. En ole Isomäen tuotantoon tutustunut. Johtuu varmaan siitä, että hän oli joskus lukiossani puhumassa ja puhe oli melko kuivakkaa. Siitä jäi pelko että kirjatkin ovat kuivia.
VastaaPoistaOlen lukenut muutaman Isomäen kirjan. Olen pitänyt eniten tästä Viiden meren kansasta ja Sarasvatin hiekasta. Ainakaan ne eivät ole kuivia.
Poista