Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset

 

Markus Hotakainen nostaa näkyville historiaan kadonneet tähtitieteilijänaiset. Heitä on kirjassa viitisenkymmentä, ja sekin on kirjailija Hotakaisen mukaan vain pieni otanta. Aikaskaala on noin neljäntuhannen vuoden mittainen. Painopiste on luonnollisesti 1800- ja 1900-luvulla syntyneissä tieteentekijöissä. Kirjassa ei ole mukana elossa olevia tutkijoita.

”Monista tähtitieteen naisista voi sanoa, että he olivat naimisissa joko tähtitieteen tai tähtitieteilijän kanssa tai ainakin he ovat olleet tähtitieteilijöiden lähisukulaisia.”

Kun naiset eivät päässeet opiskelemaan yliopistoihin, he saivat valistuneissa perheissä kotiopetusta. Esimerkiksi 1600-luvulla eläneelle puolalaiselle Maria Cunitzille opetettiin kielten lisäksi historiaa, matematiikkaa ja lääketiedettä. Marian aviomies oli tähtitieteen harrastaja, joka rohkaisi vaimoaan syventymään tähtitieteeseen. Maria laski planeettojen liikkeitä ja julkaisi laskelmansa taulukkoina kirjassa Urania Propitia. Koska naisia ei nimitetty virkoihin, jotkut naiset tekivät miestensä työt. 1700-luvulla Mary Edwards laski laivojen navigoinnissa tarvittavat tähtitieteelliset taulukot Nautical Almanaciin miehensä puolesta.

Senkin jälkeen, kun naiset pääsivät opiskelemaan, heidän etenemiselleen asetettiin rajoituksia. Ei esimerkiksi myönnetty oppiarvoa, vaikka kaikki opinnot oli suoritettu. Vielä 1900-luvun puolivälissä naisten työskentelylle oli kummallisia esteitä ja ehtoja. Australialaisen radioastronomian pioneerin Ruby Payne-Scottin elämäkerrasta poimin seuraavia: palkka oli 75 prosenttia miesten palkasta, naimisissa oleva nainen ei voinut toimia julkisessa virassa, tupakointi oli kielletty naisilta, töissä oli käytettävä hametta.

Joskus miehet ottivat naisten tutkimustuloksia omiin nimiinsä ja usein naisten tekemää työtä vähäteltiin. Henrietta Swan Leavitt havaitsi kefeidien (säännöllisesti sykkivien tähtien) kirkkauden ja vaihtelujakson välisen yhteyden, joka antoi keinon tähtien etäisyyden laskemiselle. Swan Leavitt ei saanut elinaikanaan (1868–1921) arvostusta tekemästään löydöstä, ”jonka ansiosta pystyttiin mittaamaan galaksien etäisyyksiä ja määrittämään maailmankaikkeuden mittasuhteet”. Swan Leavittille olisi kuulunut Nobelin fysiikan palkinto, kuten muutamalle muullekin tähtitieteen naiselle (ja muitakin fysiikan osa-alueita tutkineille naisille). Minä sain Swan Leavittista lukemastani virikkeen selvitellä tarkemmin etäisyyksien varsinaista laskemista aloittaen siitä, miten määritellään matemaattisesti käsite ’tähden kirkkaus’.

Tähtitieteen naisten elämäntarinoista voi seurata tähtitieteen ja sen menetelmien kehittymistä. Kaukoputket paranivat. Spektroskopia valokuvaukseen yhdistettynä mullisti tähtien kemiallisen koostumuksen tutkimuksen. Radioastronomia syntyi. Kirjan lukemiseen ei tarvita tähtitieteen tuntemusta. Teksti on selkeää ja maallikolle sopivalla tasolla.

Huomaan korostaneeni tähtitieteilijänaisten negatiivisia kokemuksia. Kuitenkin kirjasta välittyy hienosti naisten palava innostus tähtitieteeseen, heidän uppoutumisensa työhön ja sisukkuus, jolla he pääsivät tavoitteisiinsa. Turkkilainen muurien murtaja Nüzhet Gökdoğan (1910–2003) on todennut, että

”kaukoputken ääressä olet yksin, on vain taivas ja sinä. Se on upea tunne.”

Markus Hotakainen: Tähtitieteen naiset
Aula & Co 2022, 384 s.
Sain kirjan kustantajalta

***********

Helmet-haaste: kohta 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää.