Care Santos: Suklaan maku

 

Tämänvuotinen Helmet-haasteeni on nyt valmis. Viimeiseksi jäi kohta 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle. Siihen ei tullut osumaa ilman täsmähakua. Löysin katalaaniksi kirjoittavan Care Santosin romaanin Suklaan maku. Tosin suklaan ystävän mielestä vielä parempi nimi olisi ollut alkuperäisen nimen suora käännös Suklaan himo. Se olisi myös kuvannut kirjaa paremmin.

Suklaan maussa on kolme eri tarinaa. Niitä yhdistää suklaan lisäksi kaakaokannu, jonka omistajat vaihtuvat. Ajassa kuljetaan taaksepäin nykyajasta 1800-luvun kautta 1700-luvulle. Kirja on kuin ooppera. Sen kolmea lukua kutsutaan näytöksiksi. Niitä erottavat lyhyet välinäytökset, jotka selventävät kaakaokannun historiaa. Keskimmäisen näytöksen alaluvut on otsikoitu oopperoiden nimillä, ja sen tärkeä rakennus on Barcelonan ooppera Gran Teatre del Liceu. Näytöksen yksi dialogi mukailee Verdin oopperaa Trubaduuri. Kirjasta saisi varmasti irti enemmän, jos tuntisi oopperoita paremmin kuin minä tunnen.

Kirjoitustyyli muuttuu näytöksittäin. Ensimmäisessä näytöksessä on perinteinen kaikkitietävä kertoja. Toisessa vaihdetaan sinä-muotoon. Kertoja puhuttelee suoraan päähenkilöään, luokkanousun kokevaa Auroraa. En ole koskaan oikein pitänyt kyseisestä tyylistä, mutta tässä se on toteutettu hyvin. Näytöksessä on useita henkilöitä ja siinä tapahtuu paljon, eikä siinä keskitytä vain Auroraan. Kolmas näytös koostuu kirjemäisistä raporteista, joita 18-vuotias Victor Philibert Guillot kirjoittaa toimeksiantajalleen Ranskan prinsessa Adélaïdelle. Kolmannen näytöksen henkilöistä moni on historiallinen.

Kaikki näytökset pyörivät suklaan ja kaakaon sekä ihmissuhteiden ympärillä. Suklaan maussa on suklaakondiittoreja, suklaamestareita, suklaatehtailijoita, suklaakoneen keksijöitä, Ranskan prinsessojen hovihankkijoita.

Valitettavasti ensimmäisen näytöksen kolmiodraama oli ennalta-arvattava ja tylsä. Kaksi muuta oli selvästi parempia. Toinen näytös oli henkilöhahmoiltaan monipuolinen, ja sen epätodennäköinen rakkaustarina valloitti lukijan uhmatessaan seurapiirien ennakkoluuloja. Kolmannen näytöksen taistelu suklaakoneesta kääntyi koomiseksi päätä pahkaa rakastuvan nuoren kertojansa naiiviuden ja viattomuuden vuoksi.

Kokonaisuudessaan Suklaan maku oli viihdyttävää luettavaa, ja täytyy myöntää, että lukiessa tuli nautituksi useampikin suklaamakeinen ja kaakaokupillinen.

Care Santos: Suklaan maku
Suomentanut Anu Partanen
S & S 2016, 412 s.
Katalaaninkielinen alkuteos Desig de xocolata 2014

***********

Helmet-haaste: 37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle.