Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär

 

Minun oli luettava Neiti Steinin keittäjätär jo pelkästään siitä syystä, että päähenkilön nimi on Margit. Hänestä löytyi seuraava yhtäläisyys minun kanssani:

”Margit oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon.”

Edellä oleva luonnehdinta on Alice B. Toklasin. Margit hakeutui 1930-luvulla Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin talouteen keittäjäksi. Alicesta Margit tuntui alkuun liian hyvin pukeutuneelta ja liian sivistyneeltä pysyäkseen työssään pitkään.

Margit ja hänen isosiskonsa Astrid palkattiin sisällissodan jälkeen Gröndahlin kartanoon Paraisilla. Parin vuoden kuluttua kartanossa tapahtuu tragedia. Siihen johtaneista tapahtumista kertoo puutarhuri Ulriikka, jolla on palveluskunnassa erityinen asema johtuen puutarhan tärkeydestä kartanon taloudelle. Ulriikka tarkastelee muita neutraalisti ikään kuin ulkopuolelta.

Kirjassa Margitin nuoruus Paraisilla ja myöhemmät vuodet Pariisissa kulkevat rinnakkain. Jälkimmäisistä kertoo Alice B. Toklas, ja oikeastaan hän kertoo enemmän itsestään kuin Margitista. Gertrude Steinista ja Alice B. Toklasista on olemassa paljon kirjallista materiaalia. Lukujen alussa on muutaman virkkeen lainauksia heiltä molemmilta ja joiltakuilta muiltakin, kuten Hemingwaylta.

Nämä kaksi erillistä maailmaa kytkeytyvät toisiinsa Margitin kautta. Paraisilla on kartano, jossa luokkaerot, rikkaus ja köyhyys korostuvat, eivätkä arki ja unelmat kohtaa. Pariisissa on kirjojen, sivistyksen ja taiteilijoiden täyttämä elämä, jossa siinäkin on ristiriitansa. Alice on Gertruden rakastettu, mutta hän on myös sihteeri, taloudenhoitaja ja kustannustoimittaja, melkein kuin palvelija.

”Kun me tapasimme, Gertruden tavoitteista tuli minun tavoitteitani, en edes muista mistä haaveilin ennen Gertrudea. Minä minussa on liudentunut kuin vesivärinappi, joka on unohtunut sateeseen. Mutta kun haikeus iskee, minä ravistelen itseäni, muistutan että minulla on ihana asunto Pariisissa, ihmeellisiä tauluja seinillä, satumainen kesähuvila ja mielenkiintoisia ystäviä. Kaiken sen Gertrude on minulle antanut, siitä hyvästä että minä annoin oman elämäni hänelle ja hänen palvelukseensa.”

Neiti Steinin keittäjätär on juuri sellainen kirja, jollaisista pidän. Siinä on historiaa, kulttuuria, kirjallisuusviitteitä, monenlaista tasa-arvoasiaa, tunteita, kuten sisarusrakkautta – ja juoni. Juonesta takakannessa paljastetaan oikeastaan liikaa. Onneksi luin takakannen tekstin vasta kirjan ja tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Kansi on kaunis. Se lienee saanut innoituksen Gertrude Steinilta.

”Rose is a rose is a rose is a rose.”

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär
Otava 2022, 208 s.

***********

Tiesin alun perin, että minulle Helmet-haasteen vaikein kohta tulee olemaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Laitan Neiti Steinin keittäjättären siihen kohtaan, ja ajattelen siis Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin elämää Pariisissa. Paraisten tapahtumissa en todellakaan haluaisi olla mukana.