Minun
oli luettava Neiti Steinin keittäjätär jo pelkästään siitä syystä, että
päähenkilön nimi on Margit. Hänestä löytyi seuraava yhtäläisyys minun kanssani:
”Margit
oli sitä ihmistyyppiä, joka puhui vähän, mutta luki paljon.”
Edellä
oleva luonnehdinta on Alice B. Toklasin. Margit hakeutui 1930-luvulla Gertrude
Steinin ja Alice B. Toklasin talouteen keittäjäksi. Alicesta Margit tuntui
alkuun liian hyvin pukeutuneelta ja liian sivistyneeltä pysyäkseen työssään
pitkään.
Margit
ja hänen isosiskonsa Astrid palkattiin sisällissodan jälkeen Gröndahlin kartanoon
Paraisilla. Parin vuoden kuluttua kartanossa tapahtuu tragedia. Siihen
johtaneista tapahtumista kertoo puutarhuri Ulriikka, jolla on palveluskunnassa
erityinen asema johtuen puutarhan tärkeydestä kartanon taloudelle. Ulriikka
tarkastelee muita neutraalisti ikään kuin ulkopuolelta.
Kirjassa
Margitin nuoruus Paraisilla ja myöhemmät vuodet Pariisissa kulkevat rinnakkain.
Jälkimmäisistä kertoo Alice B. Toklas, ja oikeastaan hän kertoo enemmän
itsestään kuin Margitista. Gertrude Steinista ja Alice B. Toklasista on olemassa
paljon kirjallista materiaalia. Lukujen alussa on muutaman virkkeen lainauksia
heiltä molemmilta ja joiltakuilta muiltakin, kuten Hemingwaylta.
Nämä
kaksi erillistä maailmaa kytkeytyvät toisiinsa Margitin kautta. Paraisilla on
kartano, jossa luokkaerot, rikkaus ja köyhyys korostuvat, eivätkä arki ja
unelmat kohtaa. Pariisissa on kirjojen, sivistyksen ja taiteilijoiden täyttämä
elämä, jossa siinäkin on ristiriitansa. Alice on Gertruden rakastettu, mutta
hän on myös sihteeri, taloudenhoitaja ja kustannustoimittaja, melkein kuin
palvelija.
”Kun
me tapasimme, Gertruden tavoitteista tuli minun tavoitteitani, en edes muista
mistä haaveilin ennen Gertrudea. Minä minussa on liudentunut kuin
vesivärinappi, joka on unohtunut sateeseen. Mutta kun haikeus iskee, minä
ravistelen itseäni, muistutan että minulla on ihana asunto Pariisissa, ihmeellisiä
tauluja seinillä, satumainen kesähuvila ja mielenkiintoisia ystäviä. Kaiken sen
Gertrude on minulle antanut, siitä hyvästä että minä annoin oman elämäni
hänelle ja hänen palvelukseensa.”
Neiti
Steinin keittäjätär on juuri sellainen kirja, jollaisista pidän. Siinä on historiaa, kulttuuria,
kirjallisuusviitteitä, monenlaista tasa-arvoasiaa, tunteita, kuten sisarusrakkautta
– ja juoni. Juonesta takakannessa paljastetaan oikeastaan liikaa. Onneksi luin
takakannen tekstin vasta kirjan ja tämän jutun kirjoittamisen jälkeen. Kansi on
kaunis. Se lienee saanut innoituksen Gertrude Steinilta.
”Rose is a rose is a rose is a rose.”
Otava 2022, 208 s.
***********
Tiesin alun perin, että minulle Helmet-haasteen vaikein kohta tulee olemaan 3. Kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana. Laitan Neiti Steinin keittäjättären siihen kohtaan, ja ajattelen siis Gertrude Steinin ja Alice B. Toklasin elämää Pariisissa. Paraisten tapahtumissa en todellakaan haluaisi olla mukana.
Ihailtavaa tässäkin kuinka kirjailivat löytävät aiheita ja mielenkiintoisia elämäntarinoita! Meillä on mökin kirjastossa The Alice B. Toklas Cookbook, jonka ostin kerran siskolleni syntymäpäivälahjaksi. Sitä on selailtu, mutta valitettavasti siitä ei kyllä ole kokattu yhtään reseptiä, toistaiseksi. Ehkä mökin rajoitettu raaka-ainevalikoima on noussut esteeksi.
VastaaPoistaJälkipuheessaan kirjailija Parkkinen kertoo, miten hän sai idean tähän kirjaan. Kirjassa on myös luettelo käytetyistä lähteistä. Lukiessa Alice B. Toklasin keittokirja alkoi kyllä kiinnostaa.
Poista