Helsingin kirjamessuilla on tänä vuonna kirjasomettajille oma kohtauspaikka (osasto 6n49). Someseinän edessä messukävijät voivat ottaa selfieitä – ja ottivatkin. Olin osastolla torstaina päivystäjänä tunnin verran. Kohtauspaikalla tapasi muulloinkin muita kirjabloggaajia ja -grammaajia sekä podcastaajia. Yllä on heti kymmenen jälkeen ottamani kuva. Silloin paikalla oli vielä hiljaista.
Aloitin messupäivän tapani mukaan antikvariaattiosastolta. Siellä on rauhallisinta juuri torstaina aamupäivästä. Etsimistäni kirjoista löysin yhden. Päivä kului pitkälti haahuillessa ja kirjatarjontaa katsellessa. Tapasin sattumalta myös pari entistä kollegaa, joiden kanssa oli mukava jutella. Lavaohjelmiakin ehdin sentään kuunnella kolme kappaletta.
Louise Glückin runokokoelma Villi iiris on juuri ilmestynyt suomeksi. Suomentaja Anni Sumari ja käännöksen tarkastaja ja kommentoija Sarka Hantula puhuivat yhteistyöstään. He myös lukivat muutaman runon, Sumari ensin suomeksi ja Hantula sen jälkeen englanniksi. Siitä aloinkin taas ajatella asiaa, josta olen usein valittanut. Miksi runokirjoja ei julkaista aina niin, että aukeaman toisella sivulla kulkisi alkuperäiskielinen teksti ja toisella käännös? Kustannukset ovat varmaan yksi syy, mutta lukijana olisin kirjaan paljon tyytyväisempi.
Seuraavassa ohjelmanumerossa esiintyivät Keltaisen kirjaston kääntäjät Helene Bützow ja Einari Aaltonen. He puhuivat enemmän lukemisesta kuin varsinaisesti kääntämisestä. Kävi ilmi, että Aaltosen kielet ovat oikeastaan espanja ja ranska, mutta nyt hänkin kääntää englannista (esimerkiksi Gurnahin Loppuelämät). Tästä sainkin toisen ihmetyksen aiheen. Miksi suomeksi käännetään niin vähän kirjallisuutta valtavan laajalta espanjankieliseltä alueelta? Kääntäjiäkin siis olisi.
Jo Marchantin kirjasta Ihmisen kosmos – kulttuuri ja tähdet keskustelivat suomentaja Tuukka Perhoniemi ja Anne Liljeström Ursasta. Keskustelu alkoi Lascaux'n luolan maalauksista ja päättyi tähtitaivaan vaikutukseen nykyihmiseen, tai oikeastaan siihen onko vaikutusta enää, koska emme edes näe tähtitaivasta valosaasteen vuoksi.
Päivän ohjelma päättyi kustantamo S&S:n Kirjalliset ystävät -kirjoituskilpailun palkintojenjakoon. Noin kahdensadan kilpailijan joukosta palkituiksi oli valikoitunut neljä kirjoittajaa, jotka kukin saivat palkintorahan lisäksi kustannussopimuksen. Palkitut ja heidän kirjansa ovat Johanna Förster: Juuli, Siria Almaz Lemma: Saida Kokeb, Laura Liimatainen: Sukellus ja Erika Vik: Olivia online.
 |
| Anni Sumari oikealla, Sarka Hantula vasemmalla. |
 |
| Einari Aaltonen, Hannele Bützow ja Johanna Harkkila. |
Kivoja tunnelmia!
VastaaPoistaKyllä minäkin ihmettelen tuota miten vähän espanjankielistä kirjallisuutta käännetään. Sinä ja pari muuta bloggaajaa olette esitelleet koko joukon kiinnostavia kirjoja siltä puolelta. Tahtoisin lukea mutta kun ei espanja taitu.
Espanjankielisen kirjallisuuden vähäinen kääntäminen on asia, jota on vaikea ymmärtää.
PoistaJospa määki joku päivä pääsen kirjamessuille tonne!
VastaaPoistaToivottavasti pääsisit! Messuilla tapaa kirjaihmisiä kuten muita boggaajia.
PoistaMielelläni olisin minäkin messuilla mutta ei nyt osu Suomen matkat...
VastaaPoistaKiinnostavia keskusteluja, ja tosiaan tuo englannin ylivalta käännöskirjoissa on harmittavaa, ja espanja on tosiaan aliedustettuna (espanjalaisilla ei taida edes olla ollut mitään innostunutta pienkustantamoa, siinä missä joillain muilla eurooppalaisilla kielillä on Mansardat ja Idiootit ja Lurrat ja Impromptut jne)
Ja totta tuo, että käännösrunoudessa voisi enemmän nähdä sitä että alkukielinen olisi toisella sivulla ja käännös toisella. Silloinkin kun alkukieltä ei osaa käytännössä yhtään, voi siitä silti yrittää silmäillä esim rytmiä tms.
Vai tuleeko näistä sitten joillekin lukijoille huijattu olo, että ollaan paisutettu kirjoja keinotekoisesti isommaksi...
En tiedä muista lukijoista, mutta minä ainakin kaipaan runon alkutekstiä nähtäväksi ja tavailtavaksi. Onneksi nykyisin alkukielinen on joskus mukana, esimerkiksi lukemassani muutaman vuoden takaisessa Kustannusliike Parkon julkaisemassa Eugenio Montalen suomennosvalikoimassa oli myös alkuperäiset italiankieliset runot.
PoistaSamoja mietteitä noista käännöskeskusteluista. Siinä kolmannessa keskustelussa, jossa käsiteltiin luontoromaanien kääntämistä, päästiin vähän paremmin itse asiaan. Harmi, että se jäi sinulta kuulematta. Ja sunnuntaina oli se keskustelu Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -romaanin kääntämisestä puolaksi, ranskaksi ja englanniksi. Se oli mainio keskustelu, jota olisi kuunnellut pidempäänkin. Oli kiva nähdä messuilla!
VastaaPoistaTuon sunnuntaisen käännöskeskustelun jättäminen kuuntelematta vähän harmitti, mutta en ihan sen takia jaksanut lähteä messuille. Oli tosiaan kiva nähdä sinua ja muita bloggaajia, melkeinpä parasta messuilla.
Poista