17 runoa on
Tomas Tranströmerin ensimmäinen runokokoelma vuodelta 1954. Se on kokonaisuus,
joka alkaa runolla Preludi ja päättyy Elegiaan ja Epilogiin.
Preludin ensimmäinen
säe:
Herääminen
on laskuvarjohyppy unesta.
Runossa esiintyy päivään heräävä matkamies. Elegiassa vaeltava matkaaja on turvesuosta löytynyt Bockstenin mies. Epilogin viimeinen säkeistö:
Niin kuin alus kulkee sumun läpisumun huomaamatta. Hiljaisuus.
Merkkinä on kulkuvalon heikko hohde.
Merellä
kulkeva laiva on runojen vakiosymboli. Runon Laulu Väinämöinen ei
tarvitse alleen laivaa, vaan ratsastaa merellä hevosen kavioiden kastumatta.
Toisaalla runossa Säkeistö ja vastasäkeistö sanotaan:
Uloin
kehä on myytin.
Runossa
viitataan Conradin Pimeyden sydämeen. Muitakin viittauksia on. Thoreau ja Gogol
ovat saaneet omat runot.
Runoissa on paljon musiikkisanastoa. Oma musiikin tuntemukseni on sen verran huonoa, että en osaa yhdistää musiikkitermejä runoihin, paitsi runon Ostinato toistuvissa säkeissä
Meri vyöryy pauhaavana ja korskuuvaahtoa rannalle.
Sama
ajatus esiintyy muuallakin.
Kirjoitan
tähän yhden runon kokonaan. Pidin sen selkeydestä.
KIVET
Kivien, jotka heitimme, kuulen putoavanlasinkirkkaina vuosien halki. Laaksossa
silmänräpäyksen hämmentyneet teot
lentävät kirkuen puun latvasta
toiseen, hiljenevät
ohuempaan ilmaan kuin nykyinen, liukuvat
pääskysten lailla
vuorenhuipulta toiselle
kunnes ovat saavuttaneet
olemisen rajan uloimmat ylängöt. Siellä
kaikki tekomme putoavat
lasinkirkkaina
ei muuta pohjaa päin
kuin itseämme.
Tammi on
julkaissut Tranströmerin Kootut teokset. Ruotsinkielisestä Samlade dikter on blogannut Jokke.
Tomas Tranströmer: 17 runoa
Suomentanut Caj Westerberg
Kirjassa Kootut teokset, Tammen Keltainen kirjasto 2011
Ruotsinkielinen alkuteos 17 dikter 1954
Kiitos jälleen nobelistin esittelystä. Nyt jo Ylelläkin esiteltiin, miten sukupuolisesti vinoutunutta nobelistien valinta on ollut ja on Ruotsin Akatemiassa. Mukana oli myös väitöskirjatekijä. Eikä pelkästään kirjailijoiden, vaan koko tiedeyhteisön nobelistien valinnoissa.
VastaaPoistaSen vielä ymmärtää, että Nobelien alkuaikoina luonnontieteiden palkinnot menivät miehille, koska silloin palkittiin 1800-luvulla elämäntyönsä tehneitä, eivätkä naiset tuolloin edes päässeet opiskelemaan. Sen sijaan on käsittämätöntä, että kirjallisuuden nobelisteja on 118, ja heistä vain 16 on naisia.
PoistaAika mainioita näytteitä! Täytyy myöntää, etten ole runoilijasta koskaan kuullutkaan.
VastaaPoistaTranströmer on kohtuullisen tuore nobelisti vuodelta 2011. Ruotsalaisena hän oli palkinnon myöntämisen aikaan melko paljon esillä Suomessa, mutta sinä olet ehkä liian nuori, jotta olisit tuolloin ollut kiinnostunut nobelisteista.
PoistaMinä muistan kun Tranströmer sai Nobelin. Kirjablogeissa juhlittiin, että vihdoinkin! Sitten ilmeni, ettei juuri kukaan ollut lukenut Tranströmeriltä yhtään kokoelmaa. Minä olin lukenut joitakin runoja, jotka olivat Eeva-Liisa Mannerin kokoelmassa Mannerin suomentamina. En niistä paljoa irti saanut.
VastaaPoistaKiven heittämisestä ja lasinkirkkaudesta tulee mieleen miten lapsena heitin pihassa kiven ja sen väitettiin menneen läpi naapurin ikkunasta. En uskonut, että olisin jaksanut heittää kiveä sinne asti. Enkä usko vieläkään. Mutta jos tuossa Transtömerin runossa on kyse syyllisyydestä ja sen vähittäisestä raukeamisesta niin varmaan ymmärtäjiä on maailma väärällään.
Minä en edes tiennyt Tranströmeriä ennen kuin hän sai Nobelin. Tulkitsin Kivet-runon niin, että kivet olivat mitä tahansa tekoja, mutta sen voi tietysti tulkita kukin lukija omalla tavallaan.
Poista