Vuoden 2016 kirjat paketissa

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä tehdä pieni yhteenveto lukemisista. Minä pidän tilastoista, siksi yhteenvetoni on tällainen.

Luin 69 romaania. Niistä 21 oli dekkareita tai trillereitä ja 3 nuortenkirjoja. Muuten luin monipuolisemmin kuin useimpina vuosina eli 3 näytelmää, 2 runokirjaa, 2 sarjakuvakirjaa, 2 muistelmateosta ja yhden kolumnikokoelman. Tietokirjoja tuli luetuksi vain yksi. Näytelmät olivat uusi aluevaltaus. Naisten kirjoittamia teoksia oli 42 %, mikä on reilusti enemmän kuin yleensä. Siihen tähtäsinkin aloittamani haasteen Naisten aakkoset avulla. Eniten luin suomeksi, mutta muillakin kielillä tuli luetuksi hieman: 5 teosta englanniksi, 4 espanjaksi, 3 saksaksi ja 1 ruotsiksi.

Teosten kirjoitusvuodet vaihtelivat 1600-luvulta nykypäivään. 1600-luvun kirjailijoita olivat Cervantes ja Shakespeare. Vuoden 2016 kirjoja luin 3 ja niiden lisäksi 3 vuonna 2015 alkukielellä julkaistua kirjaa, joiden suomennos ilmestyi tänä vuonna. En pidä kiirettä uutuuksien kanssa.

Julkaisuvuodet.

Viereisessä kuvassa ovat kirjojen julkaisumaat. Suomalaisia kirjoja luin tavallista vähemmän. Yleensä osuus on ollut noin neljännes. Kohdassa "Muut" on teoksia seuraavista maista: 3 Irlannista, 2 Etelä-Afrikasta, Intiasta, Italiasta, Itävallasta ja Norjasta sekä 1 Kanadasta, Kiinasta, Meksikosta, Nigeriasta, Bosniasta, Kreikasta, Sveitsistä, Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Virosta.

Suurin osa luetusta on peräisin kirjastosta. Ostettujen osuus näyttää suurelta, mutta kaikkia en suinkaan ostanut tänä vuonna, vaan moni on vanhoja antikvariaattilöytöjä.










Vuoden suosituimmat kirjapostaukseni ovat olleet

1. Karo Hämäläinen: Yksin
2. Carl Spitteler: Turun pommitus
3. Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä
4. J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
5. Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta

Ykkönen on yllätys. Goethen ja Linnankosken suosiosta näkyy, että kirjabloggaajien klassikkohaasteita seurataan paljon. Seuraava onkin jo tammikuussa 2017.

Mitkä sitten olivat minun parhaat lukukokemukseni vuonna 2016? Ylivoimaisesti järisyttävin oli Svetlana Aleksijevitšin Tšernobylistä nousee rukous. Kaksi muuta luettua, joita olen huomannut ajattelevani usein jälkikäteen, ovat olleet Harold Pinterin näytelmä The Birthday Party ja Rosa Monteron La ridícula idea de no volver a verte, jonka aiheena ovat Marie Curie ja läheisen ihmisen menettäminen.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Haudattu jättiläinen sijoittuu myyttisen kuningas Arthurin jälkeiseen aikaan. Vanha pariskunta Beatrice ja Axl lähtee vaeltamaan kohti kauan sitten heidät jättäneen poikansa kylää. Beatrice ja Axl ovat kelttejä. Matkalla he tapaavat soturi Wistanin, Arthurin veljenpojan ritari Gawainin ja nuoren pojan Edwinin, joiden kanssa heidän matkansa ja kohtalonsa kietoutuvat yhteen. Wistan ja Edwin ovat sakseja. Ritari Gawainin ruostuneine haarniskoineen koin humoristiseksi hahmoksi.

Seutua vaivaa kummallinen unohtamisen tauti, joka vie ihmisten muistot. Keltit kutsuvat sitä sumuksi. Maailma on sadunomainen lohikäärmeineen, jättiläisineen ja keijuineen (keijut ovat ilkeitä).

Haudatun jättiläisen teemat ovat suuria: muistot, muukalaisviha, vieraan pelko, kosto. Muistojen menettäminen on kohtalokasta sekä ihmiselle että yhteisölle. Toisaalta muistaminen voi johtaa koston kierteeseen. Joskus tarina tuntui riipaisevan ajankohtaiselta.

”Linnoitus voi kestää monta päivää, ehkä peräti viikon tai pari. Mutta ihmiset tietävät, että kohtaavat lopussa surmansa. He tietävät, että pienokaiset heidän sylissään ovat ennen pitkää verisiä leikkikaluja, joita potkitaan ympäri kiveyksiä. He tietävät, koska ovat nähneet saman siellä mistä pakenivat.”

Edellä kuvaamani vaikuttaa hyvältä, mutta… Myyttisen tarinan kirjoittaminen on vaikeaa, niin vaikeaa, että se ei ole onnistunut edes Ishiguron tasoiselta kirjailijalta. Hänen aikaisemmissa kirjoissaan (esimerkiksi Ole luonani aina) oli alusta alkaen erityinen tunnelma. Tämä kirja nimenomaan tarvitsisi oman salaperäisen tunnelmansa, mutta se puuttuu. Jotkut kohdat ovat suorastaan pitkäveteisiä ja joissakin kohdissa hymähtelin, kun yliluonnollisten ainesten yhdistäminen muuhun kerrontaan ei onnistunut lainkaan. Olin pettynyt.

Kirjan viimeinen luku on kaunis ja koskettava, vaikka sen tapahtumat olivatkin odotettavissa. Viimeinen luku hieman paikkaa Haudatun jättiläisen jättämää vaikutelmaa.

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen

Suomentanut Helene Bützow

Tammen Keltainen kirjasto 2016, 378 s.

Englanninkielinen alkuteos The Buried Giant 2015

HelMet-haastekoonti

HelMet-kirjaston vuoden 2016 lukuhaasteeseen osallistuin siten, että luettuani kirjan katsoin, sopiiko se johonkin kohtaan. Alkuvuodesta lähes kaikki luetut kirjat sopivat jonnekin, koska osa haastekohdista oli hyvin yleisiä, esimerkiksi 3. Kirjassa rakastutaan. Loppuvuotta kohti osumia tuli harvemmin. Joihinkin etukäteen vaikeaksi kuviteltaviin kohtiin sattui tulemaan kirja, esimerkiksi kohtaan 22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe. Tälläkin systeemillä luin 34/50 haasteeseen sopivaa kirjaa.

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus; Kyllikki Villa: Vanhan rouvan lokikirja
3. Kirjassa rakastutaan; Anne Swärd: Viimeiseen hengenvetoon
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja; Adnan Mahmutović: How to Fare Well and Stay Fair
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani − maalla ja kaupungissa" sopiva kirja
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin; Jyrki Vainonen: Swiftin ovella
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja; Henning Mankell: Mördare utan ansikte
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja; Rabindranath Tagore: Ahnaat paadet
11. Sarjakuvakirja; Sinuhe egyptiläinen
12. Näytelmä; Shakespeare: Macbeth
13. Kirjan nimi on kysymys; Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma; Marilynne Robinson: Kotiin
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta; Xosé A. Neira Cruz: El armiño duerme
17. Kirjassa juhlitaan; Kåre Halldén: Samppanjaruhtinas
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan; Salman Rushdie: Keskiyön lapset
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja; J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.); Siri Hustvedt: Lumous
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäisen naisministerin, syntymästä 150 v.); Rosa Montero: La ridícula idea de no volver a verte (Marie Curie)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja
25. Kirjassa on yli 500 sivua; John Irving: Ihmeiden tie
26. Elämäkerta tai muistelmateos; Bob Dylan: Muistelmat
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja; Nadine Gordimer: Poikani tarina
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja; Andreas Tjernshaugen: Tiaisten salainen elämä
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja; Cilla ja Rolf Börjlind: Nousuvesi
30. Viihteellinen kirja; Kaari Utrio: Paperiprinssi
31. Olympialaisista kertova kirja; Karo Hämäläinen: Yksin
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja; Iris Murdoch: Jackson's Dilemma
34. Keskustelua herättänyt kirja; Johannes Linnankoski: Laulu tulipunaisesta kukasta
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja; Fjodor Dostojevski: Kulta-aika taskussa
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan; J. M. Coetzee: Kesä
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja; John Steinbeck: Routakuun aika
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja; Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee; Pasi Pekkola: Unelmansieppaaja
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja; Matti Rönkä: Eino
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja; Suzanne Collins: Nälkäpeli
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua; Salvatore Quasimodo: Ja äkkiä on ilta
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja; Anja Snellman: Lähestyminen
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Modianon teoksen päähenkilö on Modianon itsensä ikäinen kirjailija nimeltään Jean Daragane. Daragane on kadottanut osoitekirjansa ja saa sen takaisin mieheltä, joka tuntuu hänestä välillä uhkaavalta ja jonka tarkoitusperistä hän ei saa selvää.

Kadonnut ja palannut osoitekirja on vain lähtökohta Daraganen muistoihin. Nimi ja muisto kerrallaan hän palaa vuosikymmenten takaisiin tapahtumiin lapsuuteensa saakka. Hän ei tiedä itsekään, mikä muisto on oikea ja mikä on kuvitelmaa, vai onko muisto vain uni. Ovatko muistot muuntuneet? Miksi hän on torjunut jotkut muistot vuosien ajan?

Aihe ei ole uusi Modianolle, eikä muutenkaan kirjallisuudessa, mutta kerroksellinen käsittelytapa on kiehtova. Upposin alusta alkaen vihjauksiin ja viittauksiin ja halusin tietää, mikä arvoitus on kaiken takana. Tunnelma on unenomainen, tai ehkä paremmin tunnelmaa kuvaa vertaaminen Michelangelo Antonionin elokuviin.

Pidin tästä kirjasta. Sitä lukiessa ei kannata kiirehtiä. Minäkin palasin välillä muutaman sivun taaksepäin lukeakseni ne rauhallisemmin uudelleen, samaan tahtiin, jossa kirja kulkee.

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla

Suomentanut Lotta Toivanen

WSOY 2015, 136 s.

Ranskankielinen alkuteos Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier 2014

Anja Snellman: Lähestyminen

Olen pitänyt Anja Snellmanin kirjojen kielestä Sonja O:sta lähtien. Snellman kirjoittaa kaunista kieltä.

Lähestymisen päähenkilö on terapeutti, joka tuo mieleen Snellmanin itsensä, vaikka kuinka yrittäisi välttää mielleyhtymää. Terapeutti työskentelee huumeklinikka Titanicilla, jossa hänen asiakkaanaan on muuan moniongelmainen Ile. Ile jää kirjan edetessä sivuhenkilöksi, kun terapeutti itse on esillä. Hän pääsee lopulta irti omasta vanhasta traumastaan. Ennemminkin luopuu kuin lähestyy.

Lähestyminen on sivumäärältään pieni kirja, johon on ahdettu paljon asioita. Terapeutin perhehistoria. Kreeta ja asuminen siellä. Meri. Varsinkin meri, jota voi katsella Hakaniemen rannasta ja jonka välimerellisessä vedessä voi sukeltaa ja joka antoi nimensä lapselle, jota ei tullut. Mereen hukutaan, jää sulaa mereen. Yhteys Ilen tarinaan on hatara, vaikka hänen toinen nimensä onkin Zorbas.

Edellinen lukemani Snellmanin romaani oli Lemmikkikaupan tytöt. Se oli hieno. Siihen verrattuna Lähestyminen on välityö, pieni kirja.

Anja Snellman: Lähestyminen

WSOY 2016, 143 s.

Arvostelukappale

Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat

Nykyisin ilmestyy paljon romaaneja, joissa kirjailija yrittää mennä jonkun todellisen henkilön pään sisään ja kirjoittaa hänestä minämuodossa. Samaa on tehty ennenkin. Marguerite Yourcenarin Hadrianuksen muistelmat on ilmestynyt vuonna 1951. Hadrianuksen muistelmat oli Yourcenarin kansainvälinen läpimurtoteos, vaikka hän oli aloittanut kirjailijana kolme vuosikymmentä aiemmin.

Kirjan lopussa on liite, jossa on Yourcenarin muistiinpanoja kirjoittamisen ajalta. Hän oli suunnitellut tätä teosta jo 1920-luvulla, mutta tuhosi silloin kirjoittamansa. Aihe kulki hänen mukanaan vuosikaudet, kunnes hän koki tuntevansa elämää tarpeeksi voidakseen kirjoittaa näkökulmasta, jossa kuoleva keisari arvioi itseään ja toimintaansa. Toisessa liitteessä Yourcenar kertoo käyttämästään lähdekirjallisuudesta. Listaus on vaikuttava.

Hadrianus oli Rooman keisari vuosina 117-138. Hänen aikanaan Rooma oli laaja, Britanniasta Lähi-Itään ja Egyptiin, vaikka Hadrianus luopui joistakin alueista rajojen rauhoittamiseksi. Monille hänen nimensä lienee tuttu Englannin ja Skotlannin rajalle rakennetusta Hadrianuksen vallista. Hadrianuksen aikana valtakunta oli kohtuullisen rauhallinen, ja yksi Yourcenarin painotuksista onkin esittää Hadrianus rauhantekijänä. Tosin hänen hallituskautensa lopussa oli tuhoisa juutalaiskapinan tukahduttaminen (arvioiden mukaan yli puoli miljoonaa kuollutta).

Toinen painopiste on Hadrianuksen suuressa rakkaudessa Antinousissa. Nuori Antinous oli Hadrianuksen rakastaja muutaman vuoden. Hän hukkui Niiliin joko taparturmaisesti tai itsemurhan tehneenä. Yourcenar on valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Hadrianus korotti Antinousin jumalaksi ja perusti hänen kuolinpaikalleen kaupungin, Antinoupoliin, jota ei ole enää olemassa.

Vaikka muistelmat ovat minämuotoiset, Hadrianus jää jotenkin etäiseksi. Teksti on kuivakasta ja toteavaa. Tosin suomennoksella saattaa olla siihen osuutta. Ainakin monet lauserakenteet ovat kömpelöitä. Lähimmäs Hadrianusta päästään aivan kirjan lopussa. Saavutuksistaan huolimatta keisari toteaa paljon jääneen tekemättä. Kuolemaa hän lähestyy rauhallisesti. Kirjan viimeinen kappale perustuu Hadrianuksen kirjoittamaksi oletettuun runoon.

”Pieni sielu, hento ja häilyvä sielu, ruumiini seuralainen, joka oli sinun vieraanasi, sinä laskeudut kalpeille, koville ja paljaille seuduille, missä saat luopua aikaisemmista iloista. Katsokaamme vielä hetkinen yhdessä näitä tuttuja rantoja, esineitä, joita varmaankaan emme enää tule näkemään… Yrittäkäämme astua silmät auki kuolemaan…”

Marguerite Yourcenar: Hadrianuksen muistelmat

Suomentanut Reino Hakamies

WSOY 1984, 3. painos, 330 s. (1. suomenkielinen painos 1953)

Ranskankielinen alkuteos Mémoires d’Hadrien 1951

Ankka vailla menneisyyttä

Sarjakuva Ankka vailla menneisyyttä perustuu Aki Kaurismäen elokuvaan Mies vailla menneisyyttä. Piirrokset ovat Giorgio Cavazzanon ja käsikirjoitus Kari Korhosen.

Ankka vailla menneisyyttä seuraa elokuvaa tunnollisesti, ja minusta hyvin onnistuneesti. Kun pääosassa on Aku Ankka, eikä hiljainen suomalainen mies, eroja tietysti on viihteellisempään suuntaan. Kaurismäeltä lähtöisin oleva humaanisuus ja henkilöiden välinen solidaarisuus on onneksi säilynyt.

Kirjassa on muitakin tarinoita, jotka kaikki liittyvät elokuviin. Maltan Ankka on versio Maltan haukasta. Sen on käsikirjoittanut ja piirtänyt Kari Korhonen. Maltan Ankassa on enemmän eroja taustalla olevaan elokuvaan kuin Ankassa vailla menneisyyttä, mutta pidin siitäkin. Sen sijaan Mikki Hiiri ja Nykypäivän ihana elämä ei ollut aivan yhtä onnistunut. Tarinaan oli ympätty tärkeään osaan hahmo, josta en pitänyt. Ihana elämä on italialaista tuotantoa, piirtäjänä Paolo Mottura. Kahdessa tarinassa toimittaja Sulo Suvio seikkailee Oscar-gaalassa ja Cannesin elokuvajuhlilla. Ne ovat tyyliltään perinteistä ankkakohellusta, mutta kuuluisien elokuvahahmojen keskellä.

Tarinoiden väliin on sijoitettu lyhyitä tekijöiden haastatteluja. Esipuheena on Filmihullu-lehden päätoimittajan Lauri Timosen kirjoitus Ankkalinnan yö Kaurismäen ja ankkamaailman yhtäläisyyksistä. Niitä tosiaan on, vaikkei heti uskoisi.

Parasta tässä kirjassa on nimitarina Ankka vailla menneisyyttä. Juuri tänään luin uutisista, että Aki Kaurismäen seuraava elokuva Toivon tuolla puolen on valittu Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjaan. Elokuvan Suomen ensi-iltaa odotellessa voi palata Mies vailla menneisyyttä -filmin tunnelmaan vaikka sarjakuvakirjan avulla.

Giorgio Cavazzano, Aki Kaurismäki, Kari Korhonen: Ankka vailla menneisyyttä

Sanoma Media 2016, 160 s.