sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Puolikas keltaista aurinkoa on niitä kirjoja, jonka haluaisi lukea heti kokonaan. Koska sivuja on kuutisensataa, se ei ollut mahdollista. Luin kuitenkin yhtenä päivänä yli 400 sivua, ja koska lukuvauhtini on aika hidas (tässä kirjassa noin 50 sivua/tunti), niin tulin tehneeksi ennakkoharjoituksen keskiviikon lukumaratonia varten.

Kirja kertoo Biafran sodasta. Olen sen ikäinen, että tuo sota oli ensimmäisiä kansainvälisiä tapahtumia, joita seurasin. Lapsena en tietenkään ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Muistan vain nälänhädän ja kuvat nälkään riutuvista lapsista. Puolikas keltaista aurinkoa on tietysti fiktiivinen teos, mutta se perustuu Nigerian historian todellisiin tapahtumiin, ja sai minut hakemaan lisää tietoja netistä.

Näkökulma vuorottelee kolmen henkilön välillä. Ugwu on yliopistomatemaatikko Odenigbon palveluspoika. Olanna on Odenigbon tyttöystävä ja myöhemmin vaimo. Hän on hyvin varakkaasta perheestä ja on opiskellut Englannissa. Richard on valkoinen englantilainen, joka haluaisi kirjailijaksi. Hän seurustelee Olannan kaksoissisaren Kainenen kanssa. Richard osaa igbon kieltä ja käyttää ilmausta ’me’ puhuessaan biafralaisista, mutta hän on kuitenkin tavallaan ulkopuolinen.

Takakansitekstissä nostetaan esille rakkaustarina. Minusta kiinostavin ihmissuhde on kaksosten Olanna ja Kainene välinen kompleksinen yhteys. Kiehtovin hahmo on Kainene. Hän on arvoituksellinen, hänestä ei oikein pääse perille. Osasyynä on tietysti, että häntä katsotaan vain ulkopuolelta, mutta niin katsotaan radikaalia yliopistomiestä Odenigboakin ja hän tuntuu hyvin suoraviivaiselta. Kainene johtaa osaa isänsä liikeyrityksistä ja kirjan lopussa vastaa yhdestä pakolaisleiristä. Hän on ”se ruma kaksonen”, ivallinen ja itsevarma, ja ottaa valkoisen miehen rakastajakseen.

Kirjan kaksi aikatasoa ovat lähellä toisiaan. 1960-luvun alkupuolen Nigeriassa kirjan henkilöiden ainoat ongelmat ovat ihmissuhteissa. 1960-luvun lopun sodan aikaan ongelmat ovat aivan toisenlaisia. Tavoitteena on hengissä pysyminen.

Puolikas keltaista aurinkoa kertoo sodasta, jossa kuoli yli miljoona ihmistä. Sodan jaloissa siviilit näkevät nälkää ja naiset raiskataan. Armeijan johdossa kukoistaa korruptio, mutta rivisotilaat raaistuvat tai sekoavat. Adichie näyttää henkilöidensä kautta, miten tavalliset ihmiset muuttuvat ääritilanteessa ja saattavat käyttäytyä tavalla, jota eivät itsekään ymmärrä toisissa oloissa.

Biafran sodan jälkeen on käyty ja käydään muita sotia. Samoin kuin Nigerian ja Biafran kohdalla, ulkovallat valitsevat puolensa poliittisten, ja erityisesti taloudellisten etujensa mukaan. Biafrassakin kyse oli öljystä. Kirjan joidenkin lukujen lopussa on otteita toisesta kirjasta nimeltä Maailma oli vaiti kun me kuolimme. Sitä kirjoittaa eräs tarinan henkilöistä. Lainaus tuosta kirjasta:
”Kirjailija kertoo maailmasta, joka oli vaiti kun biafralaiset kuolivat. Hänen näkemyksensä mukaan Iso-Britannia vaiensi muut esimerkillään. Se antoi Nigerialle aseita ja neuvoja ja ohjasi siten muita maita. Yhdysvalloissa Biafran katsottiin ”kuuluvan Britannian  etupiiriin”. Kanadan pääministeri sutkautti: ”Missä on Biafra?” Neuvostoliitto lähetti Nigeriaan lentokoneita ja teknistä henkilöstöä, koska innostui saadessaan mahdollisuuden vaikuttaa Afrikan asioihin loukkaamatta Yhdysvaltoja ja Isoa-Britanniaa.”

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa
Suomentanut Sari Karhulahti
Otavan Seven-pokkari 2010, 605 s (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 2009)
Kannen suunnittelu Emmi Kyytsönen
Englanninkielinen alkuteos Half of a Yellow Sun, 2006

12 kommenttia:

  1. Hei, kiva että pidit tästä. Itse innostuin tämän myötä lukemaan muutkin Adichien teokset ja ne olivat myös hienoja teoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut aiemmin Purppuranpunaisen hibiskuksen. Adichie on hieno kirjailija ja on hyvä, että afrikkalaistakin kirjallisuutta suomennetaan.

      Poista
  2. Luin le Clesion Kaupunki nimeltä Onitsha (bloggaan siitä syksymmällä tai bloggaus tulee silloin), siinä olisi voitu tarkastella Biafran sotatilannetta, mutta lopussa siihen vain viitataan. Selvittelin itselleni konfliktin syitä ja seurauksia...

    Hyvä postaus, luultavasti hyvä kirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukemisen arvoinen kirja, kyllä.

      Olet lukenut Le Cléziota, mielenkiintoista. Odotan postaustasi. Olen lukenut häneltä vain Autiomaan.

      Poista
  3. Tämä oli mukava lukea, hyvin muistuivat mieleen henkilötkin. Tai voisi melkein sanoa, että heitä tuli ikävä :) Pidin kovasti siitä, että Ugwun näkökulma on kirjassa mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä oli hyvin valitut kolme taustaltaan erilaista näkökulmahenkilöä.

      Poista
  4. Tämä on ainoa kirja, jonka olen Adichielta toistaiseksi lukenut. Vaikutuin ja ihastuin niin, että ostin sekä Purppuranpunaisen hibiskuksen että Huomisen on liian kaukana hyllyyni odottamaan. Taidan lukea ensinmainitun viimeistään syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa jo Kirjanaiselle sanoin, olen lukenut tämän lisäksi Purppuranpunaisen hibiskuksen. Aion lukea Adichien kirjoja jatkossakin.

      Poista
  5. Tämä oli hieno kirja! Minulla on vielä Purppuranpunainen hibiskus lukematta, ja pianhan kirjailijalta taitaa tullakin uusi suomennettu romaani! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusimman eli Kotiinpalaajien englanninkielisestä alkuperäisteoksesta Americanah löytyy arvio esim. Mafalala-blogista.

      Poista
  6. Minulla tama on lukulistalla, mutta nyt kyll postauksesi jalkeen alkoi todella harmittamaan, etten ostanut tata kovakantisena kirpparilta parilla eurolla vaan paatin lainata kirjastosta. Voi hoh! Naiselta olen lukenut aiemmin Huominen on liian kaukana, joka oli hyva, vaikken edes ole novellien suuri ystava. Tata siis odottelen suurella mielenkiinnolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän olisi kannattanut sijoittaa nuo pari euroa. Minä lainasin kirjan ystävältä.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.