Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Puolikas keltaista aurinkoa on niitä kirjoja, jonka haluaisi lukea heti kokonaan. Koska sivuja on kuutisensataa, se ei ollut mahdollista. Luin kuitenkin yhtenä päivänä yli 400 sivua, ja koska lukuvauhtini on aika hidas (tässä kirjassa noin 50 sivua/tunti), niin tulin tehneeksi ennakkoharjoituksen keskiviikon lukumaratonia varten.

Kirja kertoo Biafran sodasta. Olen sen ikäinen, että tuo sota oli ensimmäisiä kansainvälisiä tapahtumia, joita seurasin. Lapsena en tietenkään ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Muistan vain nälänhädän ja kuvat nälkään riutuvista lapsista. Puolikas keltaista aurinkoa on tietysti fiktiivinen teos, mutta se perustuu Nigerian historian todellisiin tapahtumiin, ja sai minut hakemaan lisää tietoja netistä.

Näkökulma vuorottelee kolmen henkilön välillä. Ugwu on yliopistomatemaatikko Odenigbon palveluspoika. Olanna on Odenigbon tyttöystävä ja myöhemmin vaimo. Hän on hyvin varakkaasta perheestä ja on opiskellut Englannissa. Richard on valkoinen englantilainen, joka haluaisi kirjailijaksi. Hän seurustelee Olannan kaksoissisaren Kainenen kanssa. Richard osaa igbon kieltä ja käyttää ilmausta ’me’ puhuessaan biafralaisista, mutta hän on kuitenkin tavallaan ulkopuolinen.

Takakansitekstissä nostetaan esille rakkaustarina. Minusta kiinostavin ihmissuhde on kaksosten Olanna ja Kainene välinen kompleksinen yhteys. Kiehtovin hahmo on Kainene. Hän on arvoituksellinen, hänestä ei oikein pääse perille. Osasyynä on tietysti, että häntä katsotaan vain ulkopuolelta, mutta niin katsotaan radikaalia yliopistomiestä Odenigboakin ja hän tuntuu hyvin suoraviivaiselta. Kainene johtaa osaa isänsä liikeyrityksistä ja kirjan lopussa vastaa yhdestä pakolaisleiristä. Hän on ”se ruma kaksonen”, ivallinen ja itsevarma, ja ottaa valkoisen miehen rakastajakseen.

Kirjan kaksi aikatasoa ovat lähellä toisiaan. 1960-luvun alkupuolen Nigeriassa kirjan henkilöiden ainoat ongelmat ovat ihmissuhteissa. 1960-luvun lopun sodan aikaan ongelmat ovat aivan toisenlaisia. Tavoitteena on hengissä pysyminen.

Puolikas keltaista aurinkoa kertoo sodasta, jossa kuoli yli miljoona ihmistä. Sodan jaloissa siviilit näkevät nälkää ja naiset raiskataan. Armeijan johdossa kukoistaa korruptio, mutta rivisotilaat raaistuvat tai sekoavat. Adichie näyttää henkilöidensä kautta, miten tavalliset ihmiset muuttuvat ääritilanteessa ja saattavat käyttäytyä tavalla, jota eivät itsekään ymmärrä toisissa oloissa.

Biafran sodan jälkeen on käyty ‒ ja käydään ‒ muita sotia. Samoin kuin Nigerian ja Biafran kohdalla, ulkovallat valitsevat puolensa poliittisten, ja erityisesti taloudellisten etujensa mukaan. Biafrassakin kyse oli öljystä. Kirjan joidenkin lukujen lopussa on otteita toisesta kirjasta nimeltä Maailma oli vaiti kun me kuolimme. Sitä kirjoittaa eräs tarinan henkilöistä. Lainaus tuosta kirjasta:

”Kirjailija kertoo maailmasta, joka oli vaiti kun biafralaiset kuolivat. Hänen näkemyksensä mukaan Iso-Britannia vaiensi muut esimerkillään. Se antoi Nigerialle aseita ja neuvoja ja ohjasi siten muita maita. Yhdysvalloissa Biafran katsottiin ”kuuluvan Britannian  etupiiriin”. Kanadan pääministeri sutkautti: ”Missä on Biafra?” Neuvostoliitto lähetti Nigeriaan lentokoneita ja teknistä henkilöstöä, koska innostui saadessaan mahdollisuuden vaikuttaa Afrikan asioihin loukkaamatta Yhdysvaltoja ja Isoa-Britanniaa.”

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa

Suomentanut Sari Karhulahti

Otavan Seven-pokkari 2010, 605 s (ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 2009)

Kannen suunnittelu Emmi Kyytsönen

Englanninkielinen alkuteos Half of a Yellow Sun, 2006