Aamiainen on syöty ja Hesari silmäilty. Aloitan lukumaratonin klo 8:00. Luen ensin loppuun Jhumpa Lahirin kirjan Tuore maa, joka on minulla kesken. Tuore maa ei ole romaani, vaan kertomuskokoelma. Tarinoissa on sama teema eli Yhdysvaltoihin muuttaneiden intialaisten juurtuminen uuteen kotimaahan.
Tarkoitukseni on päivittää tänne maratonin etenemistä muutaman tunnin välein.
Klo 10:55
Luin Tuoreen maan loppuun (147 s) ja nyt pidän ensimmäisen kahvitauon. Tuoreessa maassa oli jäljellä kolme tarinaa, jotka kertoivat samoista ihmisistä, toisin kuin aiemmat novellit, ja osoittautuvatkin kirjan parhaaksi anniksi. Bloggaan kirjasta myöhemmin kunnolla.
Seuraavaksi teen jotain täysin vastoin kokeneiden maratoonareiden neuvoja: alan lukea kirjaa, jossa on kuutisesataa sivua. Kyseessä on John Irvingin uusin, Minä olen monta. En ole koskaan vältellyt paksuja kirjoja, päin vastoin pidän niistä. Olen lukenut lähes kaikki Irvingin teokset ja tiedän, että ne ovat sujuvaa luettavaa. Siksi tämä valinta.
Kiitos tsemppiviesteistä!
Klo 14:15
Ruokatauko. Pasta on kypsymässä. Tein kastikkeen eilen, lisään tänään vain katkaravut.
Irving etenee tasaisen varmasti. Kertoja on kirjailija, joka ihailee Dickensiä (kuten Irving itse), ja on nuoruusvuosinaan sukupuoli-identiteetiltään häilyvä. Hitaan lukuvauhtini vuoksi saattaa jäädä maratonini ainoaksi kirjaksi.
Klo 17:30
Kahvitauon paikka. Irving on puolivälissä. Minä olen monta on hyvin tyypillistä Irvingiä kaikkine rönsyineen.
Maratonissa on ainakin yksi erinomainen puoli: syön jäätelöä ja suklaata hyvällä omallatunnolla. Eihän ilman suklaata voi lukea koko päivää!
Klo 20:40
Neljäsosa Irvingistä jäljellä! Nyt on teeaika. Vähän harmittaa, ettei tänään ole tarennut lukea parvekkeella.
Klo 00:40
Luin Irvingin loppuun (604 s). Sen jälkeen aloitin vielä Pekka Hiltusen Sysipimeän, jota luin 50 sivua. Nyt lopetan maratonini ja menen nukkumaan.
Klo 10:55
Luin Tuoreen maan loppuun (147 s) ja nyt pidän ensimmäisen kahvitauon. Tuoreessa maassa oli jäljellä kolme tarinaa, jotka kertoivat samoista ihmisistä, toisin kuin aiemmat novellit, ja osoittautuvatkin kirjan parhaaksi anniksi. Bloggaan kirjasta myöhemmin kunnolla.
Seuraavaksi teen jotain täysin vastoin kokeneiden maratoonareiden neuvoja: alan lukea kirjaa, jossa on kuutisesataa sivua. Kyseessä on John Irvingin uusin, Minä olen monta. En ole koskaan vältellyt paksuja kirjoja, päin vastoin pidän niistä. Olen lukenut lähes kaikki Irvingin teokset ja tiedän, että ne ovat sujuvaa luettavaa. Siksi tämä valinta.
Kiitos tsemppiviesteistä!
Klo 14:15
Ruokatauko. Pasta on kypsymässä. Tein kastikkeen eilen, lisään tänään vain katkaravut.
Irving etenee tasaisen varmasti. Kertoja on kirjailija, joka ihailee Dickensiä (kuten Irving itse), ja on nuoruusvuosinaan sukupuoli-identiteetiltään häilyvä. Hitaan lukuvauhtini vuoksi saattaa jäädä maratonini ainoaksi kirjaksi.
Klo 17:30
Kahvitauon paikka. Irving on puolivälissä. Minä olen monta on hyvin tyypillistä Irvingiä kaikkine rönsyineen.
Maratonissa on ainakin yksi erinomainen puoli: syön jäätelöä ja suklaata hyvällä omallatunnolla. Eihän ilman suklaata voi lukea koko päivää!
Klo 20:40
Neljäsosa Irvingistä jäljellä! Nyt on teeaika. Vähän harmittaa, ettei tänään ole tarennut lukea parvekkeella.
Klo 00:40
Luin Irvingin loppuun (604 s). Sen jälkeen aloitin vielä Pekka Hiltusen Sysipimeän, jota luin 50 sivua. Nyt lopetan maratonini ja menen nukkumaan.
Tsemppiä matkalle. Itse aloitin jo yöllä ja nyt unien jälkeen jatkan lukumatkaa.
VastaaPoistaTsemppiä maratonille.
VastaaPoistaMahtavaa maratonia! Tulen perässä viiden maissa, nyt ensin on vielä muuta hoidettavaa liikaa, että voisi keskittyä. Innolla seuraan teitä muita myös!
VastaaPoistaTsemppiä lukumaratoniin! :)
VastaaPoistaTsemppiä! Täällä on maratoonattu jo puoliyöstä alkaen, vaikka unet tuli toki nukuttua välissä.
VastaaPoistaIhana, että luet tiiliskiveä/-kiviä maratonisi aikana. Mie aion pitää syksyllä yhden tiiliskivikuukauden, sillä minulla on hyllyssä monta kirjaa, jotka haluaisin lukea, mutta joihin tartun huonosti, koska ne ovat niin paksuja.
VastaaPoistaMinä luen mielelläni tiiliskiviä ja nyt voin keskittyä yhteen kunnolla.
PoistaTää maratoonailu oli niin ihanaa just tuon keskittymisaspektin takia. Oikein nautinnollista illanjatkoa!
VastaaPoistaKiitos! Muutaman tunnin aion vielä sinnitellä.
PoistaMinä mietin, että olisi voinut olla mukavaa lukea myös joku pitempi kirja. Minun pisimpäni oli reilut 300 sivua. Tuntui, että siihen pystyi hyvin keskittymään kun aikaa tosiaan oli. Ja oli tosiaan hauskaa syödä suklaata, kyllähän sitä nyt pitää olla asianmukaiset eväät.
VastaaPoistaMinulle tuo yhteen kirjaan keskittyminen sopi paremmin kuin monen ohuen lukeminen. Minulla oli vielä se etu, että olin koko ajan ihan yksin kotona.
Poista