Kuukauden nobelisti Doris Lessing: Ruoho laulaa

Ruoho laulaa on Doris Lessingin esikoisteos. Se on hieno esikoiskirja, mutta niinpä Lessingistä tulikin Nobel-kirjailija.

Kirjan rakenne on harvinainen. Heti aluksi kerrotaan, että Mary, rhodesialaisen maanviljelijän Dickin vaimo, on tapettu ja että surmaaja on avioparin palvelija Moses. Siitä eteenpäin kirjassa kerrotaan kronologisesti, miten tähän on päädytty.

Kaksi asiaa nousee esille: valkoisten englantilaisten rasismi ja Maryn ja Dickin avioliitto.

Kirjan tapahtumat ovat 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Loppupuolella viitataan muutaman kerran toiseen maailmansotaan. Englantilaiset maanomistajat pitävät mustaa alkuperäisväestöä alemman tason olioina, hädin tuskin ihmisinä. Heitä käytetään halpoina työntekijöinä.  Kun Mary joutui valvomaan töitä Dickin sairastuttua malariaan, hän löi yhtä työntekijää ruoskalla.

”Hän ajatteli: valittaako hän poliisille että minä löin häntä? Se ei pelottanut häntä, se suututti häntä. Valkoisen farmarin suurin närkästyksenaihe on se, ettei hänen anneta lyödä alkuasukkaitaan ja että jos hän lyö, he voivat valittaa poliisille – harvoin he sen tosin tekevät. Häntä raivostutti ajatella, että tuolla mustalla elukalla oli oikeus valittaa hänestä, valittaa valkoisen naisen käytöksestä.”

Ruoho laulaa herätti ilmestyessään huomiota kuvatessaan suorasukaisesti rotujen välisiä suhteita. Lessing oli asunut Rhodesiassa, joten hän tiesi, mistä kirjoitti.

Maryn ja Dickin avioliitto on epäonnistunein, mitä olen kirjallisuudessa tavannut. Toinen on mennyt naimisiin satunnaisen haavekuvan kanssa, toinen taas, koska on jo 30-vuotias ja ympäristö painostaa. Mary oli itsenäinen töissä käyvä kaupunkilaistyttö, eikä hänellä ollut mitään valmiuksia kohdata elämää köyhällä maatilalla. Dick ei menestynyt kuten muut valkoiset tilanomistajat. Hän oli taitamaton ja epäonninen. Aloitti aina jotakin uutta, joka jäi kesken. Dick rakasti maata ja Mary halusi rahaa päästäkseen pois.

Lopulta Mary istuu helteessä kuuman peltikaton alla sohvannurkassa tekemättä mitään. Nykyisin hänen diagnoosinsa olisi vakava masennus.

Mikään hyvän mielen kirja Ruoho laulaa ei ole. Lukijassa vaihtelevat tunnetilat ovat kiukku ja suru.

Doris Lessingin kirjoja on suomennettu paljon. Kaikista en löytänyt blogikirjoituksia, mutta aika monesta sentään:

Kultainen muistikirja (kiiltomato.net)

Kesä ennen pimeää (P.S. Rakastan kirjoja)

Parempien ihmisten lapsi (Nenä kirjassa)

Hyviin naimisiin (Illuusioita)

Myrskyn varjossa (Jokken kirjanurkka)

Lumous haihtuu (Illuusioita)

Muutoksen aika (Illuusioita)

Shikasta: asia: kolonisoitu planeetta 5 (Kirjavinkit)

Avioliitot vyöhykkeiden välillä (Kirjavinkit)

Erittäin kissamaista (Luetut, lukemattomat)

Eloonjääneen muistelmat (Koko lailla kirjallisesti)

Musta madonna (Marielkan lukupäiväkirja)

Viides lapsi (Saran Kirjat)

Ihon alla (Anni Sinnemäki)

Varjossa vaeltaja (Täällä toisen tähden alla)

Doris Lessing: Ruoho laulaa

Suomentanut Eva Siikarla

Tammi, Keltainen kirjasto 2007, 2. painos, 281 s (1. painos 1978)

Englanninkielinen alkuteos The Grass Is Singing 1950