Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot

Kristina Ohlssonista en tiennyt mitään ennen kuin luin Kirsin kirjanurkasta perusteellisen jutun hänen rikosromaaneistaan. Kirjastossa sattui olemaan Tuhatkaunot, joka on Ohlssonin toinen suomennettu kirja. Vaikka kysymyksessä on sarja, niin yhtään ei haitannut, että en ollut lukenut edellistä osaa nimeltä Nukketalo.

Ohlssonin kirjoissa rikoksia tutkii Tukholman poliisin erikoisyksikkö. Tuhatkaunoissa selvitettävänä on alkuun kaksi juttua. Eläkkeellä ollut pappi oli ampunut vaimonsa ja sen jälkeen itsensä ja jättänyt itsemurhaviestin, mutta on epäilyksiä, että heidät onkin murhannut joku ulkopuolinen. Toinen tapaus on tuntemattoman miehen yliajo, joka sekin saattaa olla murha. On varsin selvää alusta lähtien, että rikokset ovat jollakin tavalla yhteydessä toisiinsa.

Tutkimusryhmästä nousevat esille siviilitutkija Fredrika Bergman, joka on raskaana, Peder Rydh, joka joutuu tasa-arvokoulutukseen, ryhmän uusi jäsen Joar Sahlin sekä päällikkö Alex Recht. Joaria lukuun ottamatta heillä on ongelmia ihmissuhteissaan. Kirjassa keskitytään kuitenkin rikosten selvittelyyn enemmän kuin poliisien yksityiselämään.

Tuhatkaunojen rakenne on sikäli mielenkiintoinen, että lukijalle kerrotaan enemmän kuin poliisit tietävät. Lukija on esimerkiksi heti selvillä juonteesta, joka liittyy ihmissalakuljetukseen. Mitenkään erityisen yllätyksellinen Tuhatkaunot ei ole, mutta ei onneksi myöskään yksityiskohtaisen raaka. Ohlssonin kirjoja aion lukea jatkossakin.

Kristina Ohlsson: Tuhatkaunot

Suomentanut Outi Menna

Schildts 2011, 398 s

Kansi: Nina Leino

Ruotsinkielinen alkuteos Tusenskönor, 2010