Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja kirjoitti Bovilin Sinuhe-sarjakuvakirjasta ja laittoi
kirjan kiertoon arvonnan kautta. Pidän Sinuhesta todella paljon ja olen lukenut
sen ainakin kolme kertaa, joten päätin osallistua arvontaan. Minua onnisti ja
sain kirjan. Kiitos!
Arjan
kirjoituksesta kävi ilmi, että Sinuhen tarina jää kesken piirtäjä Bovilin varhaisen
kuoleman vuoksi. Waltarin Sinuhe on jaettu laajoihin lukuihin, joita kutsutaan
kirjoiksi. Kirjoja on 15. Sarjakuvakirjassa on 26 sivua ja tarinassa ehditään alkuperäisen
Sinuhen kuudennen kirjan alkuun. Siinä Sinuhe ja orjansa Kaptah ovat päätyneet matkoillaan
Babyloniin.
Sarjakuva
seuraa Sinuhen juonta, mutta jää tietysti vaisuksi verrattuna kirjaan. Waltarin
teksti on niin hienoa ja omanlaistaan ja lisäksi täynnä yksityiskohtia, että
samaa tunnelmaa on vaikea tavoittaa. Jokaisen sivun alussa on lyhyt
tekstilaatikko, jossa kerrotaan Waltarin sanoin (ainakin melkein), missä mennään.
En
yleensä lue sarjakuvakirjoja, joten minulla ei ole vertailukohteita, mutta
piirrosjälki on minusta aika raskasta. Puolivälissä sivut muuttuvat
värillisiksi ja värit tekevät kuvista kevyempiä. Puhekuplat ovat tunkkaista
painotekstiä. Kirjan takana on Jukka Parkkisen kirjoittama yhden sivun
mittainen esittely piirtäjä Bovilista (Bo Vilson). Siinä mainitaan, että
ruotsalaisessa alkuperäisversiossa puhekuplat oli kauniisti tekstattu. Parkkisen
esittelyn mukaan Bovil piirsi sarjakuvan myös Välskärin kertomuksista. Sekin
olisi mukava nähdä.
Kirjana
Sinuhea saatetaan vältellä sen paksuuden vuoksi (minulla olevassa painoksessa
on melkein 800 sivua). Sinuhe on kuitenkin niitä kirjoja, jota aloitettuaan ei
haluaisi laskea käsistään. Ehkä sarjakuva saa jonkun lukijan rohkaistumaan
kirjan pariin.
Sinuhe egyptiläinen
Mika Waltarin mukaan piirtänyt
Bovil
Mika Waltari -seura 2015
Kansi Jukka Parkkinen
Sarja ilmestyi suomeksi Kansan
kuvalehdessä vuonna 1951
Kuudenkin kirjan Sinuhea ahtaminen 26 sivuun kuulostaa kyllä aika tiivistetyltä...
VastaaPoistaHaastetta olisi tarjolla blogissa.
Ahaa, käynpä katsomassa.
PoistaJuuri tuo: sarjakuva voisi innostaa kirjan pariin. Mutta Sinuhe on niin seikkailullinen, että näköjään sarjakuvankin siitä saa tehtyä, ja arvostan tekstiä siinäkin, vaikkei se yhtä rikasta voi ollakaan kuin kirjassa. Yllättävän hyvin tavoittaa henkeä ja tyyliä! Juu, värit auttavat katselua.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuttavuus tämä sarjakuvakirja oli, vaikka en täysin ihastunutkaan.
PoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista