Kigalin
kakkukauppa valikoitui luettavakseni
Maailmanvalloitus-haasteen myötä. Kirjailija Gaile Parkin on kotoisin
Sambiasta. Hän on asunut myös Ruandassa ja on sijoittanut kirjansa maan
pääkaupunkiin Kigaliin.
Angelin
perheeseen kuuluvat mies Pius ja heidän viisi kouluikäistä lastenlastaan.
Lasten vanhemmat ovat kuolleet, joten isovanhemmat huolehtivat heistä. Perhe on
muuttanut Tansaniasta Kigaliin Piuksen työn vuoksi. Hän toimii konsulttina
Teknillisessä korkeakoulussa. Angel hankkii lisätuloja paistamalla kakkuja. Hän
kärsii melkoisista vaihdevuosivaivoista, mikä on harvinaista kirjojen päähenkilöillä.
Angelin
kakut ovat upeita ja mielikuvituksellisia. Hän tekee kakut kotonaan ja
ottaessaan tilausta vastaan hän yrittää saada selville, millainen on henkilö,
jonka juhliin kakku tulee. Esimerkiksi lentokoneista innostuneelle pikkutytölle
hän tekee lentokoneen muotoisen syntymäpäiväkakun.
Tilaajan
ja Angelin keskustelu käydään aina teemukillisen ääressä, eikä tee ole koskaan
mautonta englantilaista, vaan mausteista tansanialaista. Keskustelut johtavat
usein siihen, että kakun tilaaja avautuu Angelille ongelmistaan ja huolistaan
ja saa häneltä neuvoja.
”Olet
asiakkaani ja minä olen ammattilainen. Tämä on luottamuksellista.”
Angel
järjestää ystäviensä, tuttujensa ja naapureidensa asiat samalla, kun varustaa
heidän juhlansa toinen toistaan hienommilla kakuilla. Hänen erityisen
huolenpitonsa kohteena ovat tytöt ja nuoret naiset ja heidän koulutuksensa.
Ihmisten
henkilökohtaisten ongelmien taustalla on usein aids tai Ruandan kansanmurha. Kipeistä
asioista huolimatta Kigalin kakkukaupan tunnelma on sydämellinen, toiveikas
ja usein iloinen. Se on omassa lajissaan hyvin sympaattinen kirja.
Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Tammi 2009, 278 s.
Englanninkielinen alkuteos Baking Cakes in Kigali 2009
***********
Maailmanvalloitus: Sambia.
Tämä oli muistaakseni ihan mukava hyvänmielen kirja. Tälle olisi jatko-osakin, jossa kakkukauppa muuttaa Swazimaahan, mutta se on ainakin toistaiseksi jäänyt minulta lukematta.
VastaaPoistaHyvä huomio tosiaan, että yleensä kirjojen päähenkilöt eivät kärsi vaihdevuosioireista, eivätkä varmasti sivuhenkilötkään. Kuitenkin sekin on yksi osa naisten elämää (jota itse kauhulla odotan, kun alan olla siinä iässä...).
Jatko-osaa en ollutkaan huomannut, kiitos.
PoistaVaihdevuosiongelmat ovat todellakin harvinaisia päähenkilöillä. Taas yksi kirjallisuudessa vaiettu ja iso asia monen naisen elämässä. Että afrikkalainen kirjailija tuo sen esille, on hienoa ja uskottavaakin. Minulla on se käsitys, että monessa Afrikan maassa ollaan mutkattomampia ihmisruumiin toiminnoille. Toisaalta muistan joskus lukeneeni, että nimenomaan vaihdevuosiongelmat olisivat harvinaisia Afrikan mantereella. Hmm....
VastaaPoistaVaihdevuosista riittäisi kyllä kirjoitettavaa. Angelilla oli niitä tavanomaisia oireita eli kuumia aaltoja, jotka voivat olla tosi häiritseviä.
PoistaMe luettiin tämä kirja lukupiirissä. Ihan oli OK, mukavaa välipalaluettavaa.
VastaaPoistaHyväntuulinen positiivinen kirja. Sopi varmaan hyvin lukupiirikirjaksi tapahtumapaikkansa Ruandan vuoksi.
PoistaMinulla onkin tämä omassakin hyllyssäni, unohtunut sinne lojumaan. Nyt kirja alkoi taas kiinnostaa luettuani kirjoituksesi siitä. Jotain kepeyttä ja hyvää mieltä olisikin kiva kokea vaihteeksi kirjallisuudessakin! Mainiota, kun tulee näitä vanhempia teoksia esille, ne toimivat muistutuksena. Voisin nostaa kirjan lukumaratonpinooni, joka on kyllä varmaan kohta maratonin pituinen jos se mitataan kilometreissä :D
VastaaPoistaRentouttava kevyehkö, mutta ei kuitenkaan tyhjänpäivänen kirja sopisi varmasti hyvin lukumaratonille. Nopealukuinenkin tämä on.
Poista