Nälkävuosi jäi
minulta aikoinaan lukematta, vaikka arvelin siitä arvioita lukiessani, että se
kannattaisi lukea. Nyt kun lopulta luin kirjan, voin vain todeta, että Nälkävuosi
ei ole pelkästään hyvä, se on erinomainen.
Nälkätalvena 1867-68
Marja ja hänen lapsensa Mataleena ja Juho joutuvat lähtemään kerjuulle. Heidän taivallustaan säestävät viima,
pakkanen ja lumi. Nälkä on kuin sisuskaluja raateleva kissa. Lääkäri Teo asuu
Helsingissä aivan toisenlaisissa olosuhteissa. Helsingissä on myös senaattori
Snellman, joka miettii tekemiään päätöksiä raskaan vastuun painamana.
Marjan pienen perheen kohtalo on
ankea, vaikka lopussa on myös hiukkanen toivoa. Teon osuus on oikeastaan
kasvutarina.
Nälkävuosi on
tiivis, se ei turhaan rönsyile.
Realistista kerrontaa värittävät unet ja symbolit kuten käärme ja linnut.
”Kuoleman väri on valkoinen.”
Nälkävuosi oli ilmestymisvuonnaan
bloggaajien suosikkikirjoja. Hieno kirjoitus ja linkkejä muihin blogeihin on blogissa Täällä toisen tähden alla.
Aki Ollikainen: Nälkävuosi
Siltala 2012, 3. painos, 141 s.
Tämä on hieno kirja kauheasta aiheesta.
VastaaPoistaNiin on. Kauhea aihe, mutta upea kirja.
PoistaEikö ollut hieno! Hassua, että oikein iloitsin että sinäkin luit tämän ja huomasit sen. Muistan vielä oikein hyvin sen huuruavan hengityksen tunnelman, siinä tappavan kylmässä talvessa, samalla niin kaunista.
VastaaPoistaSe, että luin Nälkävuoden, oli seurausta yhdestä sinun viimeaikaisesta kommentistasi. Kiitos!
PoistaTämän haluaisin lukea!
VastaaPoistaLämpimästi suosittelen.
Poista