Syyrialaisen
Khaled Khalifan Death Is Hard Work vie lukijan keskelle sekasortoista
sisällissotaa. Nelikymppiset sisarukset Bolbol (oikealta nimeltään Nabil),
Hussein ja Fatima lähtevät Damaskoksesta viemään isänsä ruumista tämän
synnyinkaupunkiin Anabiyaan. He kulkevat Husseinin käytössä olevalla
pikkubussilla, ja periaatteessa matka pitäisi voida tehdä päivässä, mutta
lukuisat tarkastuspisteet ja muut sodan aiheuttamat häiriöt hidastavat heitä.
Matka kestää kolme päivää. Isän ruumis on haisevassa hajoamistilassa, kun he
pääsevät perille.
Maa on
kaaoksessa. Joka puolella näkyy ruumiita. Tarkka-ampujia pitää varoa ja
pommituksia vältellä. Välillä kirjassa on synkkää huumoria. Yhdellä
tarkastuspisteellä sotilaat huomaavat, että isä, joka oli ollut kapinallisten
puolella, oli etsintäkuulutettu. Hänet pidätetään siitä huolimatta, että hän on
kuollut. Lahjuksilla saadaan ruumis vapaaksi.
Death Is
Hard Work on hajonneen maan kuvauksen lisäksi kertomus
hajonneesta perheestä. Sisarusten välit ovat etäiset. Bolbol on
näkökulmahenkilö. Hän on ajatellut, että yhteisellä matkalla voisi keskustella,
mutta siitä ei tule mitään – paitsi yksi tappelu. Kukaan lapsista ei ollut
täyttänyt isän heihin kohdistamia odotuksia. Bolbol on vaatimaton virkamies,
eronnut vaimostaan. Fatima on myös eronnut valittuaan väärän miehen. Hussein on
lähtenyt kotoa jo nuorena ja päätynyt rikollisiin piireihin.
Bolbol
on aikanaan menettänyt mahdollisuuden mennä naimisiin rakastamansa naisen
kanssa, koska oli ollut liian arka tunnustaakseen rakkautensa. Hän toistaa siinä
isänsä tarinan. Kirjassa on kaunis vertaus, kuinka virrassa kelluva ruusukimppu
pitää ottaa kiinni silloin kun se on mahdollista. Isä oli onnistunut saamaan
ruusukimppunsa jäätyään leskeksi.
Isä
halusi tulla haudatuksi siskonsa Laylan viereen. Layla oli aiottu naittaa
miehelle, jota ei ollut rakastanut. Hän oli polttanut itsensä hengiltä
hääpäivänään häävieraiden katsellessa. Laylasta oli tullut legenda, jonka
haudalle tytöt kävivät salaa viemässä kukkia.
Death Is
Hard Work on rankka kirja sodasta ja ihmisen elämästä,
joka päättyy väistämättä kuolemaan. Nykyisessä maailmantilassa sen näyttämä
kuva tuntuu karmean todelliselta.
”They
left the village at dawn. The weak light revealed the extent of the devastation.
It seemed as if souls were still moaning under the rubble, shreds of clothing
and body parts strewn over the abandoned fields and mixing with the skeletons
of their goats and mules. The dogs had scavenged what they could and left the
rest for the flies. It was complete and utter ruin. They had heard about scenes
like this, but here they were facing them and smelling them for the first time
in person, and it was quite a different thing.”
Death Is
Hard Work oli käännöskirjallisuuden National Book Award -finalisti
vuonna 2019. Kirjastosta lainaamani kirjan kansi ei vastaa lainkaan kirjan
sisältöä ja on muutenkin niin ruma, että en liittänyt kuvaa siitä postaukseen.
Khaled Khalifa: Death Is Hard Work
Englanniksi kääntänyt Leri Price
Faber & Faber 2019, 180 s.
Arabiankielinen alkuteos الموت عمل شاق vuodelta 2016
***********
Maailmanvalloitus: Syyria.
