keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Juan José Millás: No mires debajo de la cama

No mires debajo de la cama (älä katso sängyn alle) on kolmas lukemani Millásin kirja. Niissä on ollut kaikissa sama teema: kaksoisolennot (eli ihmisen toinen puoli). Blogissa olen kirjoittanut aikaisemmin romaanista Laura y Julio.

Tässä kirjassa on hieno ympyrärakenne. Se alkaa tuomari Elena Rinconista, jolla on suhde naimisissa olevaan oikeuslääkäriin, ja palaa lopussa heihin. Välillä kierretään. Elena näkee metrossa nuoren naisen, jonka tietää heti toiseksi puoliskokseen. Nainen lukee kirjaa nimeltä No mires debajo de la cama. Elena hankkii kirjan. Seuraavaksi luetaan tuota kirjaa, jossa kerrotaan kengistä. Kengät liikkuvat tietoisuuden ja pelkän olemisen välillä. Kenkätarina saattaa olla myös Vicente Holgadon painajaisuni. Vicenten herättyä selviää, että Elenan näkemä nuori nainen, Teresa, on Vicenten tyttöystävä. Illalla Vicente menee esittäytymään Teresan vanhemmille ja sitten tarvitaankin tuomaria ja oikeuslääkäriä.

Kengät pohtivat parina olemista ja parittomuutta. Yksijalkaisen miehen kenkä kaipaa pariaan, joka haudattiin miehen amputoidun jalan mukana. Vicenten nauhakengät puolestaan haluaisivat erota ja muuttua yksilöiksi. Kengäthän ovat tavallaan yksi, vaikka niitä onkin kaksi!

Kenkien kirjoittaminen tietoisiksi oli niin absurdia, että siitä seurasi hymyilyä. Sänkyjen alla tapahtui kuitenkin kaikenlaista, eikä kirjaa voi suositella niille, joiden lapsuuden sängynalusmörkö ei ole unohtunut.

Tätä kirjaa lukiessani mietin taas erästä vierailla kielillä lukemiseen liittyvää asiaa. Millás on arvostettu kirjailija, joka on saanut useita espanjalaisia kirjallisuuspalkintoja, esimerkiksi arvokkaan Planetan. Siitä huolimatta hänen kirjansa ovat helppoja lukea. Joskus vain tarvitsee tarkistaa joku sana. Esimerkiksi dekkaristi Giménez Bartlettin kirjat ovat paljon vaikeampia. Jotenkin ajattelisi, että kirjan kaunokirjallinen arvo (mitä se sitten tarkoittaneekin) näkyisi kielessä: mitä ’arvokkaampi’ kirja, sitä vaikeampaa kieltä. Minkälaisia kokemuksia muilla on?

Juan José Millás: No mires debajo de la cama
Booket 2012, 162 s
Ilmestynyt ensimmäisen kerran 1999

2 kommenttia:

  1. Kirkas ja kuulas tyyli on arvostettua, jolloin sanasto ei liian monimutkaista yleensä ole, siinä missä "purple prose" ei yleensä ole kauhean arvostettua, eli voi mennä joskus toisinkinpäin.

    Humoristinen kielellä leikittely tuottaa myös usein hyvin vaikeasti ymmärrettävää tekstiä, vaikkei kai niin arvokasta olekaan.

    Valittu aihe voi auttaa myös, kun kirjailija haluaa antaa äänen jollekin "ei-ihmiselle" niin vierauden tuntua voi tuottaa vaikkapa peruslauseisiin nojaavalla vähän töksähtelevällä puheella, mikä on tietysti helpompaa myös ulkkarin lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Vieras sanasto luonnollisesti vaikeuttaa lukemista. Esimerkiksi espanjalaisessa klassikossa Pascual Duarten perhe oli sellaista vanhaa maataloussanastoa, että en olisi tiennyt sanojen merkitystä suomeksikaan. Jotenkin se häiritsee minua enemmän vieraalla kielellä kuin suomeksi lukiessani.

      Jollakin tavalla kokeelliset romaanit ovat usein vaikeita. Luulen osaavani englantia kohtuullisen hyvin, mutta Mrs. Dalloway oli vaikea luettava (vaikka ei ole todellakaan mikään uusi kirja).

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.